Kuplien välillä on kuitenkin yksi merkittävä ero. Niin sanotun punavihreän kuplan äänitorvena toimivat kaikki suuret tiedotusvälineet ja valtaosa poliittisista päättäjistä. Sen ideologiaa pönkittävät koulujen opetussuunnitelmat, kokonaiset yliopistolliset oppiaineet, kirkon johto, kulttuuri-instituutiot sekä taiteen ja viihteen näkyvimmät nimet. Tässä mielessä kamppailu on hyvin epätasainen, ja valtavirtayhteiskunnan vuosikymmeniä jatkunut tuki on ruokkinut punavihreässä kuplassa sellaista älyllistä epärehellisyyttä ja katteetonta ylimielisyyttä, että pahinkin sinivalkoisessa kuplassa rehottava typeryys kalpenee sen rinnalla.
En samaistu sinivalkoiseen kuplaan siksi että siellä oltaisiin kaikessa oikeassa, vaan siksi että punavihreässä kuplassa ollaan niin pöyristyttävän ja tolkuttoman väärässä, ja kaiken lisäksi täysin turvallisesti. Kukaan ei riskeeraa työpaikkaansa, toimeentuloaan, suhteitaan silmäätekeviin tai mainettaan kunnon kansalaisena olemalla ”suvakki”. Pahimmillaan sellaisesta valinnasta seuraa vain törky- tai uhkausviestejä humalaisilta punaniskoilta. Antirasismi tämän hetken Suomessa on kuin tunnustautuisi katolilaiseksi Vatikaanissa tai polttaisi kannabista Hollannissa. Sen nimissä voi sanoa miten typeriä asioita tahansa joutumatta minkään vaikutusvaltaisen tahon kyseenalaistamaksi.
[kauhistuttava Timo Hännikäinen 26.9.2016 Sarastus-verkkolehdessä julkaistussa kirjoituksessaan Taistolaisuuden paluu]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti