Vasemmisto osuu naulan kantaan työelämän ja työmarkkinoiden kritiikissään ja sitä tuntuu olevan ainakin joidenkin vaikea oikealla myöntää. Osaltaan tämä johtuu siitä, ettei viholliselle haluta antaa tunnustusta ja osaltaan siitä, että oikealta löytyy huomattavan paljon talousliberaaleja. Näille markkinauskovaisille työttömyys johtuu vain yksilöiden epäonnistumisista tai verotuksesta, ikään kuin työnantajapuolella ei olisi asiaan vaikuttavia rakenteellisia tekijöitä. Työelämän huonontumisen taustalla on globaalia talouspolitiikkaa sekä silkan ahneuden sanelemia ratkaisuja. Kapitalisteillehan nykytilanne on oikeastaan mitä parhain, valtio kun kantaa vastuut mutta antaa tuet. Työttömille on hauska vittuilla ja köyhää on hyvä kyykyttää laittamalla tämä orjatyöhön, jota myös kuntouttavaksi työtoiminnaksi kutsutaan. Modernit kiertoilmaisut vain lisäävät jo valmiiksi epätoivoisen ihmisen raivoa, ikään kuin kyykytys byrokraattien ja kaiken maailman toimistojen taholta ei olisi jo tarpeeksi. Älkää enää virallisella taholla sanoko ”Suomi kuntoon”. Kukaan ei usko, kukaan ei naura.
Vasemmistoa kannattaisi kuunnella asiassa, jossa heillä on jo parisataavuotinen kokemus, eli työväenasiassa. On kuitenkin niin, että heilläkin on vakavat sokeat pisteensä mitä etenkin vasemmiston liberaaliin puoleen tulee. Jos heidän analyysinsa osuvatkin usein oikeaan, he kaahaavat unelmillaan itsensä nurin. Puolustan apurahoja, mutta en niiden jakamista kenelle tahansa. Mikä tahansa ei ole taidetta, eikä kuka tahansa taiteilija. Vain harvat sitä voivat olla, muiden on tyytyminen johonkin muuhun. Vasemmisto, joka nykyään kannustaa mihin tahansa paitsi oikeisiin töihin, tuottaa vain lauman elämäntapaopiskelijoita ja tyhjäntoimittajia. He kieltäytyvät ajattelemasta sitä yhtälöä, jossa kutistuva työntekijöiden joukko saa elättää kasvavan joukon sosiaalipummeja. He puhuvat perustulosta ihmelääkkeenä kaikkeen, vaikka todellinen ongelma ei ole lopulta kannustinloukuissa; ongelma on yhteiskunnan resurssien kulumisessa loppuun ja resurssientuottajien vähenemisessä. Perustulokin on maksettava rahoista, jotka on saatava joidenkin ihmisten työllä ja vaivalla kasaan. Vasemmisto tuntuukin ennen kaikkea valehtelevan siitä, että jokainen voi tehdä mitä haluaa. Ei voi, oikeasti mielekkäitä töitä on vain vähän. Jonkun on roska-autoakin ajattava, enkä usko siitä olevan pääasialliseksi sisällöksi kenenkään elämään. Kipu ja vaivannäkö ovat tavalla tai toisella aina läsnä, tätä on turha kiistää. Jos oikealla vähätellään työelämän raadollistumista, vasemmalla ei kyetä tunnustamaan työn kovia puolia. Vanhat kommunistit saattoivat sentään olla ylpeitä, että myös heidän ankaralla panoksellaan oli yhteiskuntaa rakennettu. Sossuvassarit taas pettyvät, kun kaikki eivät voikaan olla muusikkoja.
[Näin oli lausuttu Unilaakson turinat -blogin 25.9.2016 julkaistussa merkinnässä Työnteko on yliarvostettua.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti