S Jeesuksen uudenlainen tulkinta

Jeesus kyllä uskoi, että hänen oma arvovaltansa, johon hän oli saanut voitelun Jumalan hengeltä (Mark 1:10; Luuk 4: 18), oli Tooran arvovallan veroinen. Hänen arvovaltansa ei kuietnkaan kaventanut Tooran arvovaltaa; se selitti sitä ja sovelsi sitä uusin tavoin, joiden taustalla oli hänen vahva tietoisuutensa Jumalan valtakunnan (hallintavallan) alkamisesta ja niistä muutoksista, jotka se toisi mukanaan.
      Jeesuksen uudenlainen tulkinta vastasi aiempia samansuuntaisia uudistuksia, joita olivat tuoneet esiin Israelin klassiset profeetat. Heidän tapaansa myös Jeesus haastoi Israelin pyhän perinteen tavanomaiset tulkinnat ja sovellukset. Esimerkiksi Jesajan luvussa 28 profeetta julistaa, että "itse Herra nousee niin kuin hän nousi Perasimin vuoren luona, niin kuin kiivastui Gibeonin laaksossa (Jes 28:21). Jesaja viittaa tässä kertomuksiin siitä, kuin Daavid voitti filistealaiset (ks. 2 Sam 5:17-21; 5:22-25 = 1 Aik 14:13-16), kertomuksiin, jotka Jesajan aikalaiset epäilemättä tulkitsivat takeena voitosta vieraan vallan uhatessa. Jesaja ei kuitenkaan nähnyt tässä pyhässä kertomuksessa takeita siitä, että Israel saisi voiton myös hänen aikanaan. Päin vastoin: Herra tekee "oudon työn" ja "merkillisen teon" (Jes 28:21), millä profeetta tarkoittaa sitä, että Jumala antaa voiton Israelin vihollisille. Jesaja sanoo näin, koska hän näki aivan oikein, että Jumala oli kaikkien kansojen Jumala. Hän ei ollut Israelin yksityisomaisuutta.
      Myös Jeesus tulkitsi Israelin pyhiä kertomuksia tähän tapaan. Nasaretissa pitämässään saarnassa (Luuk 4:16-30) Jeesus luki Jesajan kirjan kohdan 61:1-2, tekstin, jonka ajateltiin lupaavan siunausta Israelille ja tuomiota Israelin vihollisille, ja vetosi sitten Elian ja Elisan esimerkkeihin (Luuk 4:25-27). Nämä muinaisajan voimalliset hahmot palvelivat näissä kertomuksissa pakanoita (1 Kun 17:1-16; 2 Kun 5:1-14), ja tämän perusteella Jeesus julisti, että hänen "voideltu" tehtävänsä oli siunata syrjäytyneitä ja epäilyksenalaisia, ei pelkästään Israelin vanhurskaita. Tällainen tulkinta oli kyllä rohkea – ja monet opettajat ovat varmasti vastustaneet sitä – mutta se perustui Israelin pyhien kirjoitusten arvovaltaan, ei kyseenalaistanut sitä. Koska Jeesus kunnioitti juutalaisia pyhiä kirjoituksia, hän sijoittui selkeästi ensimmäisen vuosisadan juutalaisuuden sisälle.

[Näin oli lausuttu Craig A. Evansin teologisessa teoksessa Jeesus-huijaus paljastuu (s. 269-270).]