sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Venäjän diktaattorin alaisesta salaliittoteoriasta {S}

Salaliittoteoriat ovat siinä mielessä hauskoja, että niitä voi kehitellä kaikenlaisia piittaamatta tosiasioista tai järjellisyydestä. Venäjän valtio on kunnostautunut aivan älyvapaiden ja sittemmin valheisiin perustuvien salaliittoteorioiden laatijana tässä(kin) tapauksessa ainoana ns. virallisena toimijana. Muut salaliittoteoreetikot ovat lähinnä yksittäisiä höyrypäitä.

Mutta jos sen verran annetaan nyt rationaaliselle ajattelulle liekaa, että pohditaan tuota "kuka olisi hyötynyt ja miksi"-näkökulmaa sen itsestäänselvän ja todennäköisesti oikean päätelmän sijaan, että venäläiset/separatistit yksinkertaisesti vain möhlivät rajusti ampuessaan alas matkustajakoneen Ukrainan ilmavoimien koneeksi sitä luullen, tai sitten koskeivät osanneet käyttää ohjusjärjestelmää. Jos lähdetään siitä, että haluttiin ampua alas matkustajakone, niin ainut mahdollinen hyötyjä voisi olla Venäjä. Tässä on takana kaksi vaihtoehtoista teoriaa. Joko tarkoituksena oli ampua alas venäläinen matkustajakone, jotta saataisiin casus belli eli syy suoralle ja täysimittaiselle sodalle Ukrainaa vastaan ja seppoalueiden avoimelle miehittämiselle. Sadat syyttömät venäläisuhrit olisivat olleet "taivaan lahja" ja avoin valtakirja mihin tahansa toimiin Putlerille. Toinen vaihtoehto voi olla se, että ajateltiin minkä tahansa siviilikoneen riittävän saman perusteeksi, kun Ukraina onnistuttaisiin valehtelemaan syylliseksi ja siten maailma kääntyisi sille vihaiseksi aiemman sympatisoinnin sijaan. Venäjä voisi ainakin diplomatian tasolla esiintyä rauhoittavana isoveljellisenä voimana. Jos jompikumpi näistä olikin se todellinen salaliittoteoria, niin homma meni mönkään siinä, että Venäjä ei pystynyt salaamaan operaatiota. Siellä ei ehkä ymmärretty, kuinka paljon ja nopeasti dataa ihmiset voivat julkistaa ja koota yhteen Internet-aikana. 20 vuotta sitten tällainen olisi mennyt heittämällä läpi. Ei olisi juurikaan valokuvia tai satelliittikuvia, silminnäkijöitä ei pääsisi kukaan jututtamaan, paitsi Venäjä-seppolan oma turvallisuusorganisaatio, joka toteaisi tapauksen tylyksi lopuksi, että hupsista, silminnäkijöitä ei ole ja ne harvat sellaisiksi epäillytkin katosivat jäljettömiin viime viikolla. Informaatiosodan luonne on muuttunut epäsymmetrisemmäksi ja vaikka Venäjä onkin siinä tietyssä mielessä ansioitunut, niin se kärsii samantapaisesta jäykkyyssyndroomasta vapaiden yksilöiden yhteistyötä vastaan kuin isot korporaatiot kansalaisliikkeitä tai vaikkapa open source -yhteisöjä vastaan IT-alalla ja informaatioasioissa ylipäänsä. Koska Venäjän kietoutuminen syvälle BUK-tapaukseen oli täysin ilmeistä heti alkuunsa, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi pitkittää selvittämistä ja sekoittaa informaationäköaloja pääasiassa oman kansan keskuudessa mahdollisimman pitkään suoltamalla kaikenlaista sepitteellistä sontaa ja salaliittoteorioita maailmalle, ihan perus maskirovkan hengessä.

[nimimerkki 'Ab Surd Oy' 5.10.2016 Tiede-lehden keskustelupalstan ketjussa Saako Suomi nyt näin oman Bukgate ohdakkeen luottamuksen koetinkiveksi]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti