Muun muassa Huntington uskoo, että maailma ei ole länsimaistunut
siksi, että lännellä olisi hallussaan lopullinen totuus, jonka kaikki
tunnistavat ja jota kaikki kaipaavat, vaan siksi, että sillä on niin
kauan ollut taloudellinen valta. Kun kolmannen maailman maat
vahvistuvat, myös ne alkavat toteuttaa omia kulttuurinäkemyksiään.
Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan professori Briitta Koskiaho
päättää japanilaista yhteiskuntaa pohtivan kirjansa Japani, yhteiskunta
murroksessa kysymykseen: "Herääkö idän talouden voimistuessa myös
uudenlainen kulttuurinen yhteisö vaikuttamaan laajalti
kansainvälisyyteen?"
Hän aavistelee, että kiinasta saattaa muodostua Itä-Aasian lingua franca,
joka syö englannin kielen merkitystä alueella. Kiinalaisen kulttuurin
valtavan elinvoiman ja itsetunnon ansiosta niin voikin käydä, jos Kiina
vain selviää yhtenäisenä vielä seuraavan sukupolven ekologisista,
taloudellisista ja sosiaalisista kriiseistä.
Kuten Briitta
Koskiaho sanoo, nyt on aika alkaa "opiskella idän mysteerejä samaan
tapaan kuin muut maanosat ovat viime vuosisatoina joutuneet opiskelemaan
eurooppalaisperäistä eksoottista kulttuuria". Mysteereistä vaikeimpia
ovat juuri kollektivistisen kulttuurin moraali ja arvomaailma, joita
länsimaalaisen on usein vaikea ymmärtää edes älyllisesti saati
empaattisesti.
Länsimaissa uskotaan tavattoman vahvasti
länsimaisten arvojen ja yhteiskuntaratkaisujen yleispätevyyteen.
Kannattaisi muistaa, että samoin ovat itseensä uskoneet myös kaikki jo
kaatuneet maailmanvallat.
Lännessä myös tavataan samastaa
kehitys länsimaistumiseen ja uskotaan erityisesti, että kansainvälinen
vuorovaikutus muun muassa liike-elämässä vähitellen silottaa
kulttuurierot. Länsimaisissa yrityksissä kouliintuneiden muutosagenttien
kautta länsimaistumisen siunaus sitten vähitellen välittyy kaikkialle
maailmaan.
Kuitenkin kulttuurivaikutus on yleensä
kaksisuuntaista, eikä edes ole varmaa, että esimerkiksi monikansaisessa
ympäristössä toimiminen aina lähentää ihmisiä toisiinsa kulttuurisesti.
Parikymmentä vuotta sitten ranskalainen André Laurent
ainakin sai tutkimuksissaan aivan päinvastaisia tuloksia:
monikansaisessa ympäristössä kulttuurierot korostuivat niin, että
saksalaisista tuli entistä saksalaisempia, amerikkalaisista
amerikkalaisempia ja ruotsalaisista ruotsalaisempia.
Miksei
myös kiinalaisista tulisi monikansaisessa ympäristössä entistä
kiinalaisempia ja korealaisista ja japanilaisista korealaisempia ja
japanilaisempia?
Tulevaisuuden maailmankulttuuri voi hyvin
olla nykyistä kollektivistisempi, vaikka nykyisestä voima-asemastamme
käsin meidän länsimaalaisten on vaikea uskoa sitä.
[Näin oli lausuttu Tiede-lehden numerossa 5/2002 julkaistussa Erkki Kauhasen kirjoittamassa artikkelissa Lännen sankari on idän luuseri.]
[PS. Kappas. Linkki ei enää toimi. Liittyy varmaan Sanoman äskettäiseen uudistukseen, jonka yhteydessä mm. lopetettiin Tiede-lehden keskustelupalsta.]