Kun tulevaisuus ei sitten kuulunutkaan bolševismille, näytti normaaliksi ajateltava avoin yhteiskunta nousevan jälleen arvoonsa. Ehkäpä historia oli suorastaan päättynyt ja kaikki kansat pääsisivät palaamaan sille valtatielle, joka ainoana saattoi johtaa sinne, minne ihmiskunnan pitääkin mennä.
Asia ei kuitenkaan ole käytännössä yhtä yksinkertainen kuin se on teoriassa. Kuten Sir Isaiah Berlin aikanaan totesi, vapaat henget ymmärtävät, ettei historialla ole mitään librettoa. Tulevaisuus on ihmisten itse luotava ja on tahdon asia päättää, mitä halutaan. Yhdet haluavat yhtä ja toiset toista. Totalitaarisessa yhteiskunnassa ja totalitaarisessa psykologiassa nämä toiset edustavat rikosta ja petosta, mutta se ei ole eikä saa olla normina siellä, missä vapautta kunnioitetaan.
Tämä tuli mieleeni, kun sain yllätyksekseni todistaa, miten omista vähäpätöisistä blogeistani etsittiin rasismia ja ihmisvihaa ja ilmeisesti oltiin niitä jopa löytävinään, vaikka esimerkkejä ei tuotukaan nähtäville.
Mutta totalitaarinen psykologia ei ole tyytyväinen edes siihen, mitä löytää, vaan haluaa tunkeutua syvemmälle, asioiden varsinaiseen olemukseen saakka. Mikäli joku kannattaa toisenlaista skenaariota maan tulevaisuudelle kuin nuo orwellilaiset hyvinajattelijat, hänen täytyy olla objektiivisesti ottaen ihmiskunnan vihollinen.
[Timo Vihavainen blogissaan 26.6.2017 julkaisemassaan merkinnässä Pyhä yksinkertaisuus, jossa hän puhuu nykyajan vastineista entisajan syntiennuuskijoille.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti