Tiedän kyllä, että myös kristinusko on anarkistista alkuperää ja
syntynyt valtionvastaisena luomuksena. Tiedän myös sen, että
kristilliseen kompleksisuuteen sisältyy olennaisena osana ideologia,
jonka mukaan ”kurjuus on todellista onnea”, ”rumuus varsinaista
kauneutta”, ”köyhyys rikkautta”, ”tyhmyys viisautta” ja ”kärsimys
kirkastaa sielun”. Tästä mustavalkoisesta vastakohdilla operoimisesta ei
ole itsensä Perkeleen sormenjälki kaukana, ja juuri sen kirkko onkin
ihmiskunnalle opettanut.
Mutta olisi silti mielenkiintoista tietää, milloin kristilliset seurakunnat alkavat kantaa yhtä paljon huolta suomalaisten ihmisten
asemasta, toimeentulosta ja hyvinvoinnista kuin ne nyt potevat
vierasperäisistä ja perimmältään aivan eri uskontojen edustajista, jotka
halveksuvat kristittyjä ”vääräuskoisina” ja pitävät uskonnottomia
rationalisteja henkipattoina, joiden on parasta olla puhumatta mitään ateismistaan tai agnostismistaan varsinkaan arabimaissa liikkuessaan.
[hyvien fariseusten jakamatonta kunnioitusta nauttimaton filosofi
Jukka Hankamäki 13.3.2017 blogissaan julkaisemassaan merkinnässä Kamala mekkala ja kirkkotätien moraaliposeeraus]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti