Abdel-Samad esittää kiinnostavan ajatuksen: Kristinusko pääsi joskus ulos ummehtuneesta irrationalismistaan satiirin kautta. Ensin oli Erasmus Rotterdamilainen ja muut hänen kaltaisensa. Viimein päädyttiin Voltaireen.
Muslimit eivät tunnetusti siedä minkäänlaista huumoria profeettansa suhteen. Juuri se voisi kuitenkin olla se alku, josta uskonnon uudistuminen voisi lähteä käyntiin.
Sen sijaan, että lännessä vaadittaisiin valistuksen normien noudattamista, siellä on sallittu fasistisen obskurantismin määrätä valtioiden omaa käytöstä ja suhtautumista islamilaisiin enklaaveihin. Sharia-poliisit käyttävät tänä päivänä valtaa monien Euroopan kaupunkien alueella.
Länsi on kumarrellut islamin vaatimuksille sen sijaan, että olisi pitänyt kiinni valistuksen perinnöstä. Muhamettilaisen fasismin peruselementtejä on loukkaantuminen, ressentimentti, joka viime kädessä juontaa juurensa oman täysin todellisen kyvyttömyyden ja mitättömyyden tajuamisesta ja heijastetaan sitten toiseen.
[Timo Vihavainen blogissaan 23.4.2017 julkaisemassaan merkinnässä Sano ei fasismille, jossa hän käsittelee Hamed Abdel-Samadin islamilaista fasismia käsittelevää teosta 'Le fascisme islamique. Une analyse']
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti