Rosenbergin pääkohde on perussuomalaiset. Hän antaa ymmärtää, että heidän kanssaan ei tule ryhtyä vuoropuheluun. Hehän ovat parantumattomia populistirasisteja. Rasisti-, natsi-, fasisti- ja populistikortti onkin Rosenbergilla ahkerassa käytössä. 59 ensimmäisellä tekstisivulla sana fasismi tai populismi esiintyy eri versioina 117 kertaa (tässä vaiheessa en jaksanut laskea enää). Käytännössä kyse on siitä, että Rosenberg on harmistunut ihmisten äänestämisestä väärin. Turhautumisen tunne on niin voimakas, että vaalituloskin on Rosenbergille merkki epädemokraattisuudesta. En tietenkään koeta tässä puolustella puolueita tai heidän kannattajiaan, vaan yritän nimittelyn sijasta tehdä tilaa asialliselle keskustelukulttuurille ja kunnollisille analyyseille.
Rosenberg ei ymmärrä tai hyväksy maailman – etenkään poliittisen maailman – mutkikkuutta. Hän haaveilee kontrolloivansa yhteiskuntaa ja äänestäjiä kuin shakkinappuloita. Rosenbergin harmiksi ihmisyhteisöjen suuressa shakkipelissä nappuloilla on kuitenkin omat vaikeasti ennustettavat tapansa reagoida. Demokratiassa saattaa käydä niin, että ihmiset äänestävät pieleen – vieläpä sen takia, että heitä on pidetty puupäisinä nappuloina. Niin tai näin, Rosenbergille perussuomalaiset ovat siinä määrin typeriä ja moraalittomia, että heitä ei pitäisi olla olemassa, tai ainakaan heitä ei tarvitse kuunnella. Tämä on hieno asenne, jonka tuloksista voidaan nauttia Yhdysvaltain presidentin puuhia seuraamalla. Rosenberg kirjoittaa: ”Jos meillä olisi demokraattiset kriteerit ja periaatteet kelvolliseen elämään, kansallismieliset arvot eivät ohjaisi demokratiaa niin kuin nyt tapahtuu.” Kenties, mutta eikö demokraattisiin arvoihin nimenomaan kuulu se, että ihmisiä ei voida (ainakaan kovin suoraviivaisesti) ohjailla?
Politiikassa Rosenbergin harrastamat iskut vyön alle ovat toki jossakin määrin puolusteltavissa. Tieteen kannalta Rosenberg on kuitenkin vielä ongelmallisempi. Hän ensinnäkin löytää syitä silloinkin, kun kyse voi yhtä hyvin olla seurauksista. Toiseksi hän nojaa sellaiseen ”sukupuolisyrjintä on rakenteellista” -teoriaan, joka ei täytä kumoutuvuuden periaatetta. On mahdollista, että rasistisia ja sukupuolta syrjiviä rakenteita on olemassa, mutta se ja rakenteiden merkittävyys pitää todistaa jotenkin. Ei riitä, että asiaan uskotaan vain siksi, että teoria sanoo niin. Syrjivistä rakenteista hän kirjoittaa: ”Yhden konkreettisen esimerkin tarjoavat naisten pienemmät palkat, jotka ovat alhaisemmat kuin miesten.” Odotin enemmän konkreettisia esimerkkejä. Palkkaeroargumentti ei nimittäin pitkälle kanna. Ryhmänä tarkasteltuna naisten palkat toki ovat pienemmät, mutta tämä ei vielä todista syrjinnästä. Lisäksi joidenkin laskelmien mukaan taloudelliset edut kääntyvät naisten hyväksi, jos mukaan otetaan esimerkiksi se, että naiset nauttivat eläkkeitä miehiä kauemmin ja käyttävät enemmän julkisia lääkäripalveluita.
[tietokirjailija ja tiedetoimittaja Osmo Tammisalo Ihmisluontoa etsimässä -blogissaan 16.4.2017 julkaisemassaan merkinnässä Rajat, rasismi ja Rosenberg, jossa hän arvostelee Tiina Rosenbergin vuonna 2015 julkaistun pamfletin 'Arvot mekin ansaitsemme']
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti