[...]Vaikuttaa siltä, että suvaitsevais-tiedostavan ihmisen ajattelutapa perustuu eräänlaiseen ajattelun pyhään kolminaisuuteen jota tämä kyseinen tulevaisuusfiktio osoittaa hyvin.
Pyhän kolminaisuuden ensimmäinen osa on toivo. Tiedostava ihminen toivoo kovasti, niin kovasti, että tietynlainen tulevaisuus toteutuu. Hän pitäisi siitä niin kovasti ja hän voisi silloin sanoa, että olinhan minä oikeassa koko ajan. Faktojen kanssahan sillä toiveella ei ole juurikaan tekemistä mutta tässä onkin kyse palavasta tahdosta. Ei siitä, voidaanko tahto toteuttaa.
Seuraavaksi tulee usko. Koska hän niin kovasti toivoo jotakin tapahtuvan, hän myös luonnollisesti uskoo näin tapahtuvan. Vaikka historiaa hiemankin tarkastelleena voi todeta, että hänen toivomansa utopia tulee mitä varmimmin olemaan dystopia.
Jolloin siirrytään kolmanteen pyhän ajattelun kohtaan eli käskyyn. Nykyinen yhteiskuntamme on valitettavasti siinä mielessä hyvin sairas, että oikean ja hyväksyttävän ajattelun määrittely on sertifikoitu juuri näille suvaitsevais-tiedostaville ihmisille. Jonka perusteella he mieltävät että heillä on oikeus käskeä muitakin ihmisiä uskomaan siihen että se, mitä he toivovat tapahtuvan tulee oikeasti tapahtumaan joten joka ainoan tavallisen kansalaisen tulee toimia heidän haluamansa tulevaisuuden puolesta. Uskoi siihen tai ei.
Luonnollisesti tuo pyhä kolmikanta-ajattelutapa on itsessään niin voimakas, että se pystyy hylkäämään ajattelutapaa kyseenalaistavat faktat epärelevantteina tai ainakin tuomittavina.[...]
[Näin oli lausuttu Yrjöperskeles-blogissa 18.4.2017 julkaistussa merkinnässä XXVIII ymmärrysharjoitus, jossa käsitellään vasta julkaistua Helsingin sanomat -lehden tulevaisuusfiktiota]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti