Nyt pääsemme viimein aiheen ytimeen. Mediatoiminta on, etenkin nykyään, armotonta joukkuepeliä. Se on samanlaista kuin politiikka. Kun yksi toimittaja kusee hommansa ideologisella perseilyllä kunnolla, koko kyseisen mediajulkaisun arvovalta ja uskottavuus ottaa loikan alaspäin. Suomalainen normikansalainen arvostaa eniten rehellisyyttä ja sitä juuri median pitäisi tarjota. Mikään kaupallinen järki ei jatkuvaa kikkailua selitä , joten syyn täytyy olla johdetun tai sisäsyntyisen ideologinen.
Mitä siis tapahtuu kun toimittajien mediaan kirjoittama maailmankuva on lähes kummelimainen inversio kansalaisen omaan reaalimaailmaan verrattuna? Siltä menee usko. Kansalainen hakeutuu tämän jälkeen hanakammin erilaisten vale- ja vaihtoehtomedioiden pariin. Voiko häntä syyttää tästä? Minun mielestäni ei. Tarjonnan puute loi kysyntää, joka täyttyy ihmisten perustaessa uusia medioita.
Jos suomalaisen mediakentän anti vastaisi paremmin kansalaisten rehellisyys- ja realismivaatimuksiin, vale- ja vaihtoehtomedioilla olisi huomattavasti vähemmän elintilaa. Vika siis löytyy tässäkin kohtaa toimittajakunnan peileistä. Ei toki kaikkien yksilöiden kohdalla, mutta kuten sanottua, media on ehdottomasti joukkuepeliä.
[Näin oli lausuttu liberaalin Janne Paalijärven blogissa 6.10.2023 julkaistussa merkinnässä Syy valemedioiden olemassaoloon löytyy etupäässä toimittajien peilistä.]
Suomen valtamedia joutui YYA-Kekkoslovakiassa omaksumaan Lenin lehdistölausuman, jonka mukana tiedostusvälineiden tehtävä ei ole kertoa tosiasioita vaan palvella sosialismia.
VastaaPoistaSillä tiellä se on yhä.
Näin vaikuttaisi olevan.
Poista