Sensuurimielialan vallitessa kasvatamme jatkuvasti vahvistuvaa poliittisen korrektiuden
ilmapiiriä, jossa jokainen postmodernin maailman
identiteettiongelmainen yksilö ja ryhmä saa jatkuvasti kehittää ja
vahvistaa omaa loukkaantumisherkkyyttään -- sillä taustalla vaikuttavat
juuri nuo käsitteellisesti epäselvät mutta määrätietoisesti sovelletut
lainsäädännöt, joita tosiasiassa on käytetty vain ja nimenomaan mitä
merkillisimpien mukamas "heikossa asemassa" olevien ryhmien "suojeluun".
--
Kukaan ei todellakaan ole kunnollisia käsitteitä käyttäen
koskaan kysynyt kansalta, kuinka moni todellakaan pitää taipumuksia
väkivaltaisiin vastareaktioihin uskonnollisina "pyhinä arvoina".
Asioiden
ollessa kuten ne ovat, arvelen paremmaksi, ettei kriittinen ihminen
tässä maassa enää avaa suutaan. Ei mistään asiasta, ei aiheesta eikä
aiheen vierestä. Ei mistään. On lainsäätäjän suuren viisauden mukaan
mitä ilmeisimmin toivottavinta, etteivät kriitikot enää kritisoi.
On
siis vain pantava suu suppuun. Lopetettava tämä kirjoittelu. Ihan
kokonaan ja niin pitkäksi aikaa kuin lait ovat voimassa ja
totalitarismille ominainen kontrollipolitiikka ja ilmiantokulttuuri
vallalla.
[Seppo Oikkonen Kuinka Karl Marx tavataan -blogissaan 29.4.2019 julkaisemassaan merkinnässä Jättäydyn syrjään]
[PS. Itse haluan uskoa siihen, että järki nousee jossain vaiheessa
takaisin toivottomasta tilanteestaan. Siihen liittyen voit niin
halutessasi käydä lukemassa blogimerkintäni Toivon, ettei "uudistunutta" sananvapauslainsäädäntöä käytetä kostamiseen.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti