Ihminen, jonka mielestä burkini on vain iso uimapuku, melkein kuin
märkäpuku tai ”ihan sama kuin ristiriipus” ei ymmärrä historiaa tai
kulttuuria. Ei yksilönvapauden, demokratian tai sukupuolten välisen
tasa-arvon mekanismeja tai edellytyksiä.
Kuten olen aiemmin kertonut, en kehtaa enää kutsua itseäni feministiksi,
koska koko termi on mädätetty juuri tällaisten burkinin puolustajien
toimesta. Mutta naisten oikeudet minua ihan oikeasti kiinnostavat. Yksi
tärkeimmistä periaatteistani politiikassa on huolehtia siitä, että
maamme säilyy tasa-arvoisena ja ihmisoikeuksia kunnioittavana
hyvinvointiyhteiskuntana. Valitettavasti tietyistä maista tuleva
maahanmuutto uhmaa tätä monella rintamalla.
Burkini ei ole muotivirtaus eikä nykyaikaa. Se ei ole uusi uimapuku eikä
millään tavalla cool. Se ei ole jännittävää erilaisuutta,
kansainvälisyyttä tai kehitystä.
Burkini on musliminaisten käyttämä uima-asu, joka peittää koko vartalon. Joissain malleissa se peittää kasvotkin, yleensä ei.
Burkini on osa laajaa islamiin kuuluvaa koneistoa, joka joko alistaa tai
ainakin arvostaa naista vähemmän kuin miestä. Se kertoo, että nainen on
pohjimmiltaan miehen omaisuutta, ilman autonomiaa. Naisen tulee peittää
itsensä, naisen tulee suojella siveyttään, naisen tulee palvella
miestä. Islamin mukaisesti elävät miehet ja naiset eivät ole
tasa-arvoisia keskenään missään asiassa, mikäli ymmärrämme tasa-arvon,
kuten se tavataan länsimaissa ymmärtää. (Huom. Tietenkään kaikki
muslimit eivät elä tässä mielessä islamin mukaisesti.)
[Perussuomalaisten 1. varapuheenjohtaja Riikka Purra Dust / Bones / Politics -blogissaan 22.9.2019 julkaisemassaan merkinnässä Kuinka kukaan suomalainen voi sanoa, että burkini on vain pala kangasta?]
[PS. Olin itse julkaissut blogissani vähemmän ylevän kirjoituksen aiheesta otsikolla Uimahalleissa tulisi saada olla pukeutunut vaikka pelleasuun.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti