S Tiina Rosenberg niputtaa ideologioita yhteen

Paikoin Rosenberg niputtaa ideologioita yhteen kuin konservatiivikristitty murhaajia ja homoja:

feministisiä ja seksuaalipoliittisia kysymyksiä ei voi erottaa antirasistisesta ja islamofobian vastaisesta työstä ja solidaarisuuden luomisesta näiden liikkeiden välille.

Tämäkin väite esitetään ilman perusteluita. Mitä mieltä olisi määritellä feminismiä tällä tavoin islamkritiikin ulkopuolelle? Rosenberg jatkaa: ”feministi on aina myös antirasisti.” Tämäkään ei pidä paikkaansa: toinen aate koskee sukupuolista ja toinen rodullista/etnistä tasa-arvoa. On oikein tukea molempia, mutta silti on mahdollista keskittyä vain vaikkapa rotujen välisiin suhteisiin. Vastaavasti on mahdollista olla vaikkapa vihreä nationalisti. Ja vasemmistolaista tulonjakopolitiikkaa kannattava voi suhtautua yksilöön ennakkoluuloisesti hänen rotunsa perusteella. Puhumattakaan siitä, että vasemmistoliiton kannattajissa on varakkaita ja kokoomuksen kannattajissa köyhiä. Niin tai näin, Rosenbergin väite, että sotaa ei voida ”koskaan puolustaa feministisillä argumenteilla”, on pseudofeminismiä parhaimmillaan.

Rosenbergin itseriittoinen ihmisten ja aatteiden niputtaminen kuulostaa yhtä pahalta totalitarismilta kuin se, mistä hän muita syyttää. Suomesta toki löytyy ahdasmielistä halua esimerkiksi nähdä kaikki muslimit fanaattisina terroristeina. Sellainen on kuitenkin harvinaista ja sen vähentämisessä Rosenbergin lähestymistapa toimii vastoin toivottua lopputulosta. Pilkkaamisen sijasta Rosenberg olisi voinut esimerkkien avulla osoittaa, miten paljon hedelmällisempää olisi tarkastella islamia vaikkapa valtioittain; esimerkiksi Tunisiassa islam on eri tavoin poliittinen liike kuin Egyptissä tai Turkissa ja niin edelleen. 

[tietokirjailija ja tiedetoimittaja Osmo Tammisalo Ihmisluontoa etsimässä -blogissaan 16.4.2017 julkaisemassaan merkinnässä Rajat, rasismi ja Rosenberg, jossa hän arvostelee Tiina Rosenbergin vuonna 2015 julkaistun pamfletin 'Arvot mekin ansaitsemme']