Tosiasiassa ihmiset voivat olla homoja, heteroita ja biseksuaalejakin
vain kaksiarvoisen sukupuolieron pohjalta. Tämä vastaa ihmisten
valtaenemmistön tapaa kokea oma sukupuolensa ja seksuaalisuutensa.
Paradoksaalista on, että transgenderismin ja queer-teorian
pääideologit ovat pakottaneet myös seksuaalivähemmistöliikettä
kiistämään oman alkuehtonsa, eli kaksiarvoisen sukupuolieron, jonka
kautta ihmiset voivat olla homoja, heteroita tai biseksuaaleja.
Transgenderisteille ja queer-teoreettisen pseudotieteen
edustajille ihmiset eivät ole homoja, heteroita eivätkä biseksuaaleja,
vaan kyseinen liikehdintä pyrkii vastustamaan kaikenlaista olemusajattelua.
Tämä on ristiriitaista jo siksikin, että monet heistä paljastavat
kaksiarvoisen sukupuolieron merkityksen vaatimalla kynsin hampain
sukupuolensa vaihtamista tai – kuten he itse sanovat – ”korjaamista”, ikään kuin he olisivat rikki.
Yhden lähestymistavan asiaan tarjoaa analyyttis-käsitteellinen
filosofia. Sen pohjalta sukupuoliero on apriorinen käsitteellinen
tosiasia, joka ohjaa havaitsemaan sukupuolen kaksiarvoisessa
konseptiossa. Se vastaa myös kielen kuvateorian mukaisesti sekä
biologiasta että fenotyyppiseltä ilmiötasolta saatavaa empiiristä
todistusta.
Sitä vastaan transgenderistit ja queer-teoreetikot ovat pystyneet esittämään lähinnä yhden argumentin. He ovat vedonneet omaan subjektiiviseen tuntemukseensa sukupuolestaan. Koettu sukupuoli ei kuitenkaan ole sukupuoli,
niin kuin itsensä kokeminen linnuksi ei tee kenestäkään lintua, jonka
kannattaisi kokeilla taitojaan hyppäämällä räystäältä.
[filosofi Jukka Hankamäki blogissaan 24.4.2017 julkaisemassaan merkinnässä Pravdan jälkeisestä ajasta]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti