Entä mitä on Rosenbergin usein mainitsema islamofobia? Olen kritisoinut paljon sekä islamia että kristinuskoa (jälkimmäisestä olen uskaltanut tehdä pilaakin), mutta minulla ei ole fobiaa kumpaakaan kohtaan. Sen sijaan pelkään ympärileikkauksia, kunniamurhia, suvaitsemattomuutta, ateistien vainoja, tietämättömyyden vaalimista... listaa on turha jatkaa. Rosenberg ei määrittele islamofobia-termiä tai anna siitä selkeitä esimerkkejä, vaan hän käyttää sitä pilkalliseen sävyyn kuin kyse olisi jo jonkinlaisesta argumentista.
Rosenberg myös väittää, että ”Uskonnon kritiikki on kääntynyt muslimiväestön vastaiseksi kritiikiksi.” Väite on outo. Uskontokritiikki on Suomessa ensinnäkin marginaalihommaa. Toiseksi se on erityisen pienen piirin puuhaa islam- ja maahanmuuttovastaisimman puolueemme johdossa. Timo Soini ja Sampo Terho ovat molemmat julkiuskovaisia, ja jos he kritisoivat jotakin, se on lähinnä ateisteja. Yleisesti ottaen suomalaiset toki ovat haluttomia kritisoimaan luterilaista uskoa ja teologiaa, mutta se ei taatusti johdu islam- tai muslimivastaisuuden yleistymisestä. Valtionkirkkomme saa olla rauhassa pitkälti sen takia, että luterilaisuus on vesittynyt seuraleikkirituaaleiksi. Kirkko on maallistunut, maltillistunut ja sen poliittinen valta on vähentynyt. Hihhulismilla ei juuri ole sanansijaa ja osa maallikoista jopa näkee kirkonmiesten ja -naisten toimivan yhteisessä rintamassa huuhaata vastaan. Niin tai näin, islamilla ei ole tässä merkittävää roolia. Jos Rosenberg taas tarkoittaa, että Suomessa islamkritiikki on kääntynyt muslimikritiikiksi, väite on kutakuinkin yhtä outo. Kaikki vakavasti otettavat islamkriitikot näkevät eron ideologioiden, väestöryhmien ja yksilön kritisoimisen välillä.
[tietokirjailija ja tiedetoimittaja Osmo Tammisalo Ihmisluontoa etsimässä -blogissaan 16.4.2017 julkaisemassaan merkinnässä Rajat, rasismi ja Rosenberg, jossa hän arvostelee Tiina Rosenbergin vuonna 2015 julkaistun pamfletin 'Arvot mekin ansaitsemme']
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti