Länsimaiden poliittinen vihervasemmisto on jatkanut kansallisvaltioiden
vastaista propagandatyötään tukeutumalla jälkimarxilaiseen postmoderniin ja jälkistrukturalistiseen yhteiskuntateoriaan,
joka ihannoi kaiken hajoamista, pirstaloitumista ja sirpaloitumista ja
palvoo arabimaista kopioitua nomadismia, vaikka yhteiskunnan
kiertolaiseksi ajautuminen ei ole myöskään työväenluokan oman edun
mukaista.
He ovat tukeutuneet myös feminismiin, jolla ei ole mitään
tekemistä naisten aseman ja oikeuksien kanssa vaan joka on
kansallisvaltioiden kumoamiseen pyrkivä piilokommunismin muoto.
Nykyiselle feminismille näyttää kelpaavan mikä tahansa, kunhan se
nakertaa patrioottiseksi leimatun kansallisvaltion valtarakenteita.
Tällöin ei näytä olevan väliä sillä, että musliminaisten suut tukitaan
hunnulla, kunhan se vain johtaa länsimaisen demokraattisen ja
ihmisoikeuksia puolustavan valtarakenteen, porvarillis-hegemonisen
kansallisvaltion, horjuttamiseen.
[kaikkia hyviä ihmisiä hirvittävä filosofi Jukka Hankamäki 10.3.2017 blogissaan julkaisemassaan merkinnässä Geert Wilders ja Euroopan tulevaisuus]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti