Aiemmin perussuomalaisten ongelmana oli se, että populistinen tyyli uhkasi syödä politiikan sisällön. Nyt haasteena on populismin löytäminen uudelleen, tai kenties uudenlaisen populismin keksiminen. Perussuomalaisten populismi on ollut lähinnä SMP:n populismin jatkoa, ”unohdetun kansan” puolustamista johon on sekoittunut kristillissosiaalisia aineksia. Pienen ihmisen asialla olemisen eetos vesittyi pahasti hallituskauden aikana, ja puolueen hylkäsivät monet, jotka olivat nähneet siinä hyvinvointiyhteiskunnan puolustajan. Kannatuspohjansa maksimoidakseen puolueen pitäisi nyt joko herättää henkiin vähäosaisten asia ja hyvinvoinnin rakenteiden puolustaminen tai kehittää toisenlainen, kenties talousoikeistolaisempi populismin muoto. Itse olen taipuvaisempi kannattamaan ensin mainittua vaihtoehtoa niin eettisistä kuin pragmaattisista syistä. Nationalistin tulisi ymmärtää, miten kansallisvaltio ja hyvinvointiyhteiskunta nivoutuvat yhteen, ja miten kansalaisten penseys massamaahanmuuttoa kohtaan kytkeytyy juuri huoleen hyvinvointipalveluiden kestävyydestä. Euroopassa on vaikea menestyä yhdistämättä politiikkaansa jonkinlaista sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimusta, eikä Yhdysvaltain republikaanien tyyppiselle populismille oikein löydy kasvualustaa tästä maaperästä.
[kauhistuttava kirjailija Timo Hännikäinen Sarastus-verkkolehdessä 14.6.2017 julkaistussa kirjoituksessa Hajaannuksen aika on ohi]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti