Puhe ääripäistä ja maltillisuudesta on useimmiten tarkoitushakuista manipulointia. Poliitikolle se on salonkikelpoinen tapa sanoa: valitkaa minut, tai muuten nuo hullut pääsevät valtaan. Jokainen valtaa tavoitteleva haluaa esiintyä kultaisena keskitienä äärimmäisyyksien välissä, harjoittipa sitten valtaan päästyään miten äärimmäistä politiikkaa tahansa. 1920-luvun Neuvostoliitossa Iosif Stalin onnistui keskittämään itselleen absoluuttisen vallan juuri esiintymällä maltillisena sovittelijana eri ryhmäkuntien välillä. Samoin Adolf Hitler onnistui saavuttamaan Saksan konservatiivisten sotilas- ja teollisuuspiirien luottamuksen likvidoimalla puolueensa ”ääriainekset” pitkien puukkojen yönä. Nykyään tuskin kukaan pitäisi kumpaakaan valtiomiestä maltillisuuden perikuvana.
[Näin oli lausunut kauhistuttava kirjailija Timo Hännikäinen 15.10.2016 Sarastus-verkkolehdessä julkaistussa kirjoituksessaan Ääriliikkeet pelinappuloina, jossa hän esittää, että punavihreät hyötyvät oman puolensa ääriliikkeistä, mutta kansallismieliset eivät.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti