Kun ilmapiiri on jo virallisilla tasoilla tällainen, poliittisten painostusryhmien on helppo hyödyntää sitä entistä jyrkempien vihapuhelakien ajamiseen ja kansalaisvapauksien rajoittamiseen. Olennaista on, ettei vastustettavia asioita koskaan määritellä selkeästi. Viime lauantaina Helsingissä järjestettiin yli 10 000 ihmisen mielenosoitus, jossa pidetyissä puheenvuoroissa sanoja ”fasismi” ja ”rasismi” käytettiin samaan tapaan kuin teini-ikäiset käyttävät sanoja ”homo” tai ”huora” – tavalla, jolla ei ole mitään yhteyttä niiden varsinaiseen merkitykseen. Tilaisuudessa puhunut toimittaja ja politrukki Mikael Brunila kysyi puheessaan: ”Miltä näyttäisi sellainen rasismin ja fasismin vastainen yhteisymmärrys, joka ei hyväksyisi nykyhallituksen yhteistyötä perussuomalaisten kanssa?”
Piikki oli selvästi suunnattu pääministeri Juha Sipilälle, joka osallistui Kuopiossa järjestettyyn mielenosoitukseen, ja valtiovarainministeri Petteri Orpolle, joka osallistui Helsingin tilaisuuteen. Koko joukkomielenosoitustahan ei niinkään ollut suunnattu marginaalisen Suomen Vastarintaliikkeen harjoittamaa katuväkivaltaa vaan suurempia laillisesti toimivia maahanmuuttokriittisiä tahoja vastaan. Ensi sijassa siis perussuomalaisia, ja lisäksi tiettyjä kansalaisjärjestöjä kuten Suomen Sisua, Rajat kiinni -liikettä ja vastaavia. Avoimesti perussuomalaisia vastaan puhui ilmeisesti vain Brunila, mutta yksikään mielenosoituksesta vastaava taho ei ole tähän mennessä sanoutunut irti hänen puheenvuorostaan. Koko tapahtuman viestihän oli se, että ellei ”vihapuheeseen” ja muuhun yliampuvaan kielenkäyttöön puututa (ts. vihelletä ”peliä poikki”), se tarkoittaa tällaisten puheiden ja asenteiden hyväksymistä. Jos siis sovelletaan mielenosoittajien omia sääntöjä, Brunilan saamat aplodit ja soraäänten puute tarkoittavat, että kaikkien maahanmuuttokriittisten toimijoiden vastustaminen oli mielenosoituksen virallinen linja.
Sopii myös miettiä, mitä tarkoittaa väkivaltaa ja muita laittomuuksia harjoittavien ja sellaiseen kannustavien anarkistien avoin osallistuminen ”väkivallattomaan” mielenosoitukseen. Suomen Vastarintaliikkeen jäsenten osallistuminen isänmaalliselle 612-marssille on tulkittu osoitukseksi koko tapahtuman ”äärioikeistolaisuudesta”. Nyt vastaavanlaisia tulkintoja ei ole mediassa näkynyt, mutta sitä on turha erityisesti alleviivata, koska on jo pitkään ollut selvää etteivät säännöt ole samat kaikille.
[kauhistuttava Timo Hännikäinen 26.9.2016 Sarastus-verkkolehdessä julkaistussa kirjoituksessaan Taistolaisuuden paluu]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti