Annettakoon siis muslimiyhteisölle sekä oikeus että mahdollisuus toimia ongelmaa vastaan. Älköön mikromanageroitako heitä, vaan annetaan heille tilaisuus näyttää heidän olevan ratkaisu. Vaan älkäämme kuitenkaan määrättömästi odottako. Porkkana on varsin selvä asiassa, vaan pakko näin vakavassa asiassa on olla myös keppiä. Mikäli vaikkapa vuoden päästä ei ole selviä ja väkeviä tuloksia, todettakoon muslimiyhteisö kykenemättömäksi asian hoitoon. Sitten loppuu rahoitus, loppuu tuki, loppuu ymmärrys. Sitten otetaan asia valtiolliseen hoitoon. Se on kollektiivinen häviö jota en haluaisi nähdä.
Minulla on ehdoton luottamus siihen että muslimiyhteisö voi korjata ongelman niin halutessaan. Jos kuitenkaan näin ei käy, islam on alettava näkemään uhkana etenkin nuorille. Tällöin ratkaisuksi tulee ihmisten pelastaminen pois islamista ja organisaation pitäminen vaarallisena. Vaihtoehtoratkaisu on ruma ja kivulias, kuten myös hidas tehoamaan, mutta se on tuolloin ainoa jäljelle jäävä optio. Me voimme ja meidän pitää antaa tilaisuus yhteisölle, mutta malttimme ei saa olla rajaton. Jos apua ei tule sisältä, sitten islam - organisaatio, ei sen uhrit - on pelattava pois pelistä valtiollisin sekä monikansallisin keinoin. Ihmisiä ei tietenkään saa vahingoittaa eikä kenenkään oikeusturvaa loukata. Eskonnonvapaus ei kuitenkaan enää koskisi järjestöä jonka merkittävä sivuvaikutus on terrorismi ja joka ei halua tätä sivuvaikutusta torjua.
[kerubinkasvoinen ja pörrökorvainen maltillisuuden mestari Kyuu Eturautti 15.7.2016 julkaisemassaan blogimerkinnässä Antakaa muslimiyhteisölle tilaisuus]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti