Heikki Aittokosken kirja kartoittaa eurooppalaista tämän hetken nationalismia.
Kirjaa varten hän on tehnyt paljon reportaasimatkoja ja haastatellut sekä tavallisia kadunmiehiä ja naisia että poliittisia aktivisteja, nationalistisissa liikkeissä ja muualla.
Tuloksena on varsin kelvollinen kooste, jonka arvo kasvaa vuosien myötä. Puolen vuosisadan kuluttua lukija saattaa häkeltyä tämän tekstin äärellä, vaikka siinä juuri nyt ei näytä olevan juuri mitään kummallista tai odottamatonta, ainakaan tämän kirjoittajalle.
Välillä kyllä tulee sellainen tunne, että kirjoittaja olisi odottanut haastattelemiensa nationalistien olevan erilaisia, joitakin kiilusilmäisiä roikaleita, joiden ihmisviha kohdistuu kaikkeen erilaiseen.
Asialla on kuitenkin tunnollinen reportteri, joka huomaa, etteivät ne nationalisteiksi kutsutut näytä olevan ihmistä kummempia. Asia on vähän kuin Shakespearen Venetsian kauppiaan Shylockin kanssa. Hän on kieltämättä kaamea lurjus, mutta pohjimmiltaan ihminen kuten muutkin, kuten itse todistaa: jos hänelle tehdään vääryyttä, niin hänkin kostaa, kuten kaikki ihmiset tekevät.
Sellaisiahan ne
nationalistitkin ovat: pohjimmiltaan vain ihmisiä kuten muutkin.
[Näin oli Timo Vihavainen lausunut 12.10.2016 blogissaan julkaisemassaan merkinnässä Kuolemantanssi, joka käsittelee Heikki Aittokosken tietopohjaista teosta 'Kuolemantanssi. Askeleita nationalismin Euroopassa'.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti