Samaan aikaan puolue pyrki aktiivisesti häivyttämään taantumuksellisiksi katsomiaan instituutioita, kuten esimerkiksi kirkkoja, joita pidettiin uuden kansakunnan kehityksen kannalta kahlitsevina. Puolueen radikaalit toimenpiteet esimerkiksi laajamittaisen eutanasia-ohjelman ja muiden rodunjalostushankkeiden muodossa herättivät erityisesti katolisen kirkon piirissä paljon vastustusta, minkä johdosta useat papit joutuivat vuosien aikana keskitysleireille. Puolue pyrki myös sulattamaan perheinstituution valtansa alle, mikä näkyi puolueen ylläpitämien nuorisojärjestöjen nopeassa laajentumisessa. Joissain tapauksissa puolueen silmiksi ja korviksi kasvatetut nuoret toimivat julkisen vallan jatkeena ja pahimmillaan jopa omia vanhempiaan vastaan. Vaikka alaikäisten aktiivien suorittama sisäinen valvonta ei ehtinyt saavuttaa neuvostoliittolaisia mittasuhteita, myös Saksassa esiintyi muutamia tapauksia, joissa puolueen nuorisojärjestön jäsenet käytännössä tuomitsivat omat vanhempansa keskitysleirille. Kaiken kaikkiaan natsien ajamat uudistukset tyydyttivät isoa osaa väestöstä, mutta niistä maksettiin monilta osin äärimmäisen kova hinta.
[Näin oli lausunut liberaali Tuukka Kuru 11.10.2016 blogissaan julkaisemassaan merkinnässä Pieni katsaus kansallissosialismiin.]
[Voit myös niin halutessasi käydä lukemassa oman ehkä yksityiskohtaisemman liberaalin näkemykseni kansallisosialismista täällä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti