Ääriliikkeiden suurin haaste on siinä, että ne näyttävät tarjoavan vaihtoehdon. Siinä missä valtaosa maahanmuuttokriitikoista tarjoaa pelkkiä pragmaattisia analyyseja monikulttuurisuuden toimimattomuudesta tai konservatiivista säilyttämispyrkimystä tilanteessa jossa säilytettävää ei enää juurikaan ole, kansallissosialistit tarjoavat yhteisöllisyyttä, identiteettiä ja radikaalisti toisenlaista poliittista järjestelmää. Heidän ratkaisuehdotuksensa ovat tietenkin karkeita ja toteutuessaan tuhoisia, mutta niissä on kuitenkin jotain kouriintuntuvaa ja ne saattavat vedota moniin turhautuneisiin yksilöihin. Perusongelma on siinä, että moderni konsumeristinen kulttuuri synnyttää henkisen tyhjiön, joka ennen pitkää alkaa täyttyä poliittisilla pelastususkonnoilla.
Itse pyrin vastaamaan tähän haasteeseen viime maaliskuussa Suomen Sisun iltajuhlassa pitämälläni puheella – sillä seurauksella, että puheen tultua julkisuuteen minua itseäni syytettiin natsiksi. Olen edelleen samaa mieltä kuin tuolloin: jotta kansallismieliset voisivat välttää marginalisoitumisen tai ääriryhmien suosion kasvun, heidän olisi tarjottava ihmisille muutakin kuin loputonta debattia ja mahdollisuutta äänestää samanmielisiä ehdokkaita neljän vuoden välein. Tässä ääriliikkeet ovat viime aikoihin saakka olleet etulyöntiasemassa: niillä on katuaktivismia, omaa julkaisutoimintaa, kokoontumistiloja, juhlatilaisuuksia, harrastustoimintaa… Sellainen vetää puoleensa etenkin nuorta väkeä, jolle perinteinen poliittinen toiminta riviäänestäjänä tai puolueorganisaatioissa tuntuu liian etäiseltä. Kuluneen vuoden aikana vastaavaa on alkanut näkyä ääriliikkeiden ulkopuolellakin, mitä pidän myönteisenä kehityksenä. Kansallismieliset voivat tehokkaimmin hyötyä oman puolensa ääriaineksista omaksumalla joitakin heidän toimintatapojaan ja näin houkuttelemalla turhautuneita ja ääriliikkeisiin vetoa tuntevia järkevämpien ryhmien pariin. Tulevaisuus kuuluu sille, joka osaa toimia niin kabineteissa kuin kaduilla.
[Näin oli lausunut kauhistuttava kirjailija Timo Hännikäinen 15.10.2016 Sarastus-verkkolehdessä julkaistussa kirjoituksessaan Ääriliikkeet pelinappuloina, jossa hän esittää, että punavihreät hyötyvät oman puolensa ääriliikkeistä, mutta kansallismieliset eivät.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti