keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Gladiaattorit olivat uljaita {S}

Kun heidän herransa niin toivoo, he kuolevat halukkaasti. Oletteko nähneet gladiaattorin ilmeenkään tuolloin värähtävän? Oletteko nähneet yhdenkään gladiaattorin, joka makaa maassa lyötynä ja on määrätty ottamaan vastaan kuolemanisku, yrittävän väistää sitä?

[roomalainen kaunopuhuja, kirjailija, lakimies, filosofi, poliitikko ja suuri kusipää Marcus Tullius Cicero (106-43 eKr.). Mutta melko hienosti tosin tässä puhui gladiaattoreista. Nimitän Ciceroa kusipääksi siitä yksinkertaisesta syystä, että tämä piti tavallisia roomalaisia maan kuonana ja orjien ihmisarvoon tapasi suhtautua vielä nurjemmin. Täytyy sanoa, että ihan oikein Gaius Julius Caesarin ottopoika Gaius Octavianus teki myöntyessään silloisen liittolaisensa, Caesarin vanhan kaverin ja sotapäällikön Marcus Antoniuksen vaatimukseen likvidoida Cicero. Tosin täytyy tässä mainita, että hekin olisivat itsekin ansainneet samanlaisen lopun. Tai no, melkein samanlaisen Antonius sitten saikin. Ja Caesar, joka myöskin oli suuri kusipää. Kaikkein kivinta on minusta kuitenkin se, miten kävi lopulta Rooman rikkaimmalle miehelle Marcus Crassukselle.]

[Jos haluat tietää, että mitä Crassukselle lopulta kävi, niin lue alusta loppuun tämä teksti.]


[Ylläolevan siteerauksen Cicerolta olin löytänyt tästä MTV:n gladiaattoreita koskevasta mainiosta historia-artikkelista.]

[PS Ikävää on se, että Octavianus (63 eKr.-14 jKr.) sai elää pitkän ja vallantäyteisen elämän. Mutta onneksi kolme hänen legioonistaan sentään tuhottiin Teutoburgin metsän taisteluissa vuonna 9 jKr. ja Rooma samalla menetti kaikki Reinin itäpuoliset alueensa. "Varus, Varus, anna takaisin legioonani!" kerrotaan Octavianuksen huutaneen saatuaan tietää Magna Germanian roomalaisen armeijan kohtalosta.]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti