Useimmat intomieliset eurofederalistit ovat nähneet nationalismin Eurooppa-aatteen vihollisena. Se on nähdäkseni ollut iso virhe. Kiintymys yhteisen Euroopan asiaan olisi voinut kehittyä kansallisen kiintymyksen rinnalle, samoin kuin kansallinen identiteettikin on elänyt ja kehittynyt rinta rinnan paikallisidentiteetin kanssa. Sitä vastoin eurooppalaisuuden ja nationalismin vastakkainasettelu on vain heikentänyt ensimmäistä ja vahvistanut jälkimmäistä.
Ylipäätäänkin nationalismista on maalattu euromielisissä piireissä mörkö, jollaiseksi en sitä tunnista. Kiintymys omaan synnyinseutuunsa, kulttuuriinsa ja kanssaihmisiinsä – samoin kuin halu puolustaa niitä – on mitä väkevimmällä tavalla positiivinen voima. Mutta jos tällainen positiivinen nationalismi pakotetaan puolustuskannalle halveksimalla tai tukahduttamalla sitä, se saattaa kiihtyä ärhäkäksikin.
[Kokoomus-puolueen nuorehko toivo Wille Rydman lausui 27.6.2016 näin Euroopan Unionista bloginsa merkinnässä Euromelankoliaa]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti