Narsististen diktaattorien käytöstä ja toimia määrää itseihailu ja ihailluksi tulemisen tarve.
He näkevät itsensä ainutlaatuisina yli-ihmisinä, joille on annettu erityinen tehtävä. Heillä on mielestään oikeus toteuttaa tehtäväänsä välittämättä muista ihmisistä tai säännöistä.
Kongon itsevaltias Joseph Mobutu muutti maansa varkaiden paratiisiksi, kun hän nousi 1960-luvulla valtaan.
Mobutu närkästyi aidosti, kun häntä muistutettiin 1990-luvun puolivälissä, että hän oli haalinut omaisuutta jo yli viiden miljardin euron arvosta.
Mobutu protestoi, että hänellä tuskin oli siitä edes kymmenesosaa – ja mitä se nyt oli 30 vuoden palvelusta niin ison maan presidenttinä?
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 14.4.2022 julkaistussa Hannu Pesosen kirjoittamassa artikkelissa Vainoharhat vaivaavat diktaattoreja – kriisit alkavat usein yksinvaltiaista, jotka eristäytyvät arjesta.]
Eihän se diktaattorien käsitys itsestään vallan väärä olekaan:
VastaaPoistahehän ovat ellei nyt sentään ainutlaatuisia yli-ihmisiä, niin eirtyislaatuisia joka tapauksessa;
ei kenestä tahansa voi tulla diktaattoria.
Ja koska he itse laativat maansa säännöt alamaistensa toteltaviksi, heillä on siinä mielessä jopa juridinen oikeus toteuttaa visiotaan välittämättä kenestäkään tai mistään.
No, aina on toki ollut huomioitava se voimakkaampi naapurimaa, joka saattaa tulla keskeyttämään kemut kuten Julius Nyereren Tansania teki Idi Aminin Ugandalle.
Nyttemmin juhlat saattavat loppua peräti kansainvälisen yhteisön toimesta, kuten Saddamille kävi.
On olemassa erilaisia oikeusvaltioita.
Poista