– Pelkään vastareaktiota tästä avautumisesta. Luulen, että saan jyrkkää kritiikkiä siitä, että olen häpäissyt yhteisöni. Enää en vaikene!
Suomessa vain ihmisoikeusjärjestöt ovat satunnaisesti nostaneet esiin
kunniaväkivaltailmiön, mutta poliitikot ovat olleet syvässä
hiljaisuudessa. Omassa kulttuurissani kunnian kanssa synnytään, toisin kuin Suomessa, jossa kunnia ansaitaan teoilla.
Julkisesti puhuminen kunniakulttuuriin liittyvistä ongelmista on
muslimikulttuurin näkökulmasta häpeällistä, mutta suomalaisessa
kulttuurissa pyrkimys ongelmien ratkaisuun nähdään kunniallisena. Suomessa meidän on opeteltava keskustelemaan kiihkottomasti myös aiheista, joita ns. äärioikeisto on lähes yksinoikeudella käsitellyt. Keskustelun on oltava avointa ja ongelmat tiedostavaa, mutta rasismin tuomitsevaa. Ongelmat eivät poistu sillä, että vaikenemme, koska pelkäämme rasistien provosoituvan.
[Näin oli lausuttu Ilta-lehdessä 10.5.2019 julkaistussa Sami Spåran kirjoittamassa artikkelissa Kunniaväkivalta
alkoi heti kun Eva, 29, luopui huivista - Tuttu mies repi hiuksista ja
löi: ”Olen joutunut katkaisemaan välini ihmisiin, joita rakastin”.]
[PS. Hienoa, että haastateltava sanoo "ns. äärioikeisto". Ymmärtää, että kyseessä on leimakirveen käyttö. On muuten huomattavaa, miten itäroomalaisille tunkkaisille linjoille monet kulttuurieliitin jäsenet ovat päätyneet. (En viitsi käyttää tässä yhteydessä nimitystä "Bysantti", koska sellaista valtakuntaa ei ole koskaan ollut.)]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti