Astetta laajemmin on mahdollista argumentoida, että laajan hyvinvointivaltion on lähdettävä yhtenäiskulttuurista, jonka keskeiset arvot ja ihanteet ovat yhteiset kaikilla elämän osa-alueilla. Kun ihmiset kokevat olevansa keskenään samanlaisia, silloin he kykenevät moraalisesti samaistumaan toistensa kohtaloihin ja ovat valmiit esimerkiksi maksamaan veroja, joilla järjestävät toisilleen hyvinvointipalveluita.
Sellainen ihmisten tasa-arvoisuudesta lähtevä ajattelu, joka hyvinvointivaltion taustalta löytyy, saattaa aina vaatia taustakseen jonkinlaisen yhtenäiskulttuurin, jonka sisällä voi kyllä olla monikulttuurisuutta, mutta vain tämän yhtenäiskulttuurin asettamien rajojen ja puitteiden sisällä. Tämän argumentin on ehkä terävimmin esittänyt brittiläinen vasemmistofilosofi Brian Barry (1936–2009) teoksessaan Culture and Equality (2001).
En aikoinani sanonut hänestä omassa kirjassani mitään, mutta maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskysymysten myöhempi nousu politiikan asialistan kärkeen on saanut minut ajattelemaan, että olisi pitänyt.
[tietokirjailija ja kääntäjä Tommi Uschanov Ylen sivuilla vuoden 2019 kesäkuussa julkaistussa kolumnissaan Marx ja meemit määrittelevät nykyvasemmiston]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti