S Sananvapaus, kuten muutkin perusvapaudet, nimenomaan suojaa juridiselta vastuulta

Suomen sananvapauslainsäädäntö on mielivaltaista. Se on niin mielivaltaista, että edes korkeimmat viranomaiset, veteraanikansanedustajat ja oikeusjärjestys itse eivät tiedä, mikä on rikollista ja mikä ei. Hyvän lainsäädännön tulee olla niin selkeää, että jokainen voi ymmärtää, mikä on rikollista ja mikä ei, mutta sananvapausrikoslakeja ei ymmärrä edes julkinen valta itse.

Mielivaltaisuus korostuu näiden epäselvien, epämääräisten ja äärimmäisen tulkinnanvaraisten lakien soveltamisessa. Laki kohtelee eri ihmisiä eri tavalla. Ei vaadi kuin pari silmäystä Internetin ihmemaailmaan löytääkseen huomattavasti radikaalimpia lausuntoja kuin monet, joista on seurannut tuomio. Suurinta osaa näistä ei kuitenkaan tutkita. Osa ihmisistä saa puhua täysin vapaasti, siinä missä joidenkin jokaista sanaa valvoo viranomainen.

Vapaa ja demokraattinen valtio kunnioittaa ihmisoikeuksia, kuten sanan- ja uskonnonvapautta. Sananvapauden tarkoituksena ei ole, että maassa saa sanoa vain asioita, jotka eivät loukkaa tai häiritse ketään. Päinvastoin: sananvapauden nimenomaisena tarkoituksena on suojata niitä mielipiteitä, jotka eivät miellytä kaikkia. Kaikkien mielestä kivojen asioiden sanominen ei edellytä mitään erityissuojaa. Ainoastaan poikkeavat, joitakin jopa loukkaavat mielipiteet edellyttävät sitä.

Sananvapaus ei myöskään tarkoita sitä, että mitä tahansa saa sanoa, mutta myöhemmin voidaan sakottaa. Tuollainen sananvapaus oli myös Neuvostoliitossa, jossa kyllä sait vapaasti haukkua Stalinia, kunhan sitten kannat vastuun sanoistasi. Sananvapaus, kuten muutkin perusvapaudet, nimenomaan suojaa juridiselta vastuulta. Ainoa vastuu, mitä mielipiteiden sanomisesta tulisi seurata, on sosiaalinen vastuu.

Jos et kannata sananvapautta niille, jotka ovat kanssasi radikaalisti eri mieltä, et kannata sananvapautta lainkaan.

[Jiri Keronen Facebookissa 25.2.2020. Ulostuloonsa liittyy Iltalehdessä julkaistu uutisartikkeli Päivi Räsänen: Poliisi kuulusteli lähes neljä tuntia ”kristillisen uskon käsitteistä”.]

[PS. Aiheeseen edes jotenkin liittyen, voit niin halutessasi käydä lukemassa blogimerkintäni Uneni: Tuomiolla ajatusrikoksesta.]