No mutta sitä se on, kun vauhtisokeus iskee. Sekä johtajat että duunarit
pyrkivät parantamaan omaa asemaansa kaikin laillisin keinoin,
tarvittaessa jopa toisen kustannuksella, ei siinä sen kummempaa. Lähinnä
minua kummastuttaa monen sivustaseuraajan aito ihmetys ja järkytys,
että eikö muka yrityksen johto saakaan päättää, millaisia palkkoja
yrityksessä maksetaan.
Olisihan se kiva, jos saisi. Se vain edellyttäisi sitä, että johto ei
käyttäisi valtaansa duunarien talouden romahduttamiseen tiputtamalla
heidät mielivaltaisilla ja yksipuolisilla päätöksillä
yhteiskuntaluokasta toiseen, vaan duunarit voisivat luottaa siihen, että
heitä kohdeltaisiin yrityksen jäseninä eikä pelkkinä kuluerinä.
Se edellyttäisi sitä, että isojen firmojen pomot eivät ilmoittelisi,
että syöminen on duunarille ihan turhaa luksusta. Se edellyttäisi sitä,
että vasemmistohallituksen ei tarvitsisi pelastella duunareita
tällaisilta. Erityisesti se edellyttäisi sitä, että oikeistolaiset eivät
komppaisi firmojen pomoja, että ihan oikein ja mitä ne vassarit taas
sekoilevat. Ihmettelen, jos demarien kannatus tämän sotkun seurauksena
nousee vähemmän kuin prosenttiyksikön verran.
[Näin oli lausuttu Pekan porstua -blogissa 5.9.2019 julkaistussa merkinnässä Monopolirahaa.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti