S Väino Tanner, poikkeusyksilö

Väinö Tanner oli poikkeusyksilö, jonka uran käänteet eivät tahdo mahtua edes hänestä kirjoitettuihin paksuihin elämäkertoihin. Työläisperheen pojalla oli poikkeuksellinen kapasiteetti, vahva oikeudentunto ja realistinen kuva siitä, mikä politiikassa kulloinkin oli mahdollista.

Tanner oli kansanedustaja Suomen ensimmäisessä eduskunnassa, ensimmäinen suomalainen sosialistipääministeri ja ensimmäinen sosialistipoliitikko, joka kutsuttiin kylään Mannerheimin kotiin.

Tanner omaksui Saksasta osuusliikkeen opit ja perusti Elannon. Hän oli työväenjohtaja, joka uskoi markkinatalouteen.

Hän oli myös kansainvälinen liberaali humanisti, joka vastusti niin aseellista punakapinaa kuin juutalaisten luovutusta Saksaan jatkosodan aikana.

Neuvostoliiton ja Saksan mielipuolisten johtajien edessä hän piti päänsä kylmänä, minkä vuoksi häntä vihattiin toisen maailmansodan aikana molempien maiden hirmuhallinnoissa.

[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 5.1.2020 julkaistussa Esa Liljan kirjoittamassa artikkelissa Pahan päivän varalle.]