Toimittajat uskottelevat itselleen, että koska he ovat nyt "hyvän"
puolella "pahaa" vastaan, sensurointi toimet eivät ulotu heihin. Näin
kuvittelivat kaikki bolshevikkilehdistön edustajat vuonna 1917, samoin
kaikki bloshevikkien puolella olevat taiteilijat. Jokainen tietää miten
siinä kävi. Samoin tapahtui Kiinassa. Pohjois-Koreassa. Natsi-Saksassa.
Fasistien Italiassa. Francon Espanjassa. Kaikissa maissa, joissa
ryhdyttiin rajoittamaan sananvapautta yleisen hyvän nimissä. Ja mihin
tämä kehitys on johtanut aina: toimittajien vangitsemisiin, lehtien ja
uutiskanavien sulkemisiin, jopa toimittajien murhiin ja kidutuksiin.
Aina. Poikkeuksetta.
Sopiikin ihmetellä suomalaistoimittajien intoa ja halua rajoittaa
sananvapautta. Voi vain ihmetellä sitä eivätkö he ymmärrä mitä ovat
tekemässä. Kun heidän vihaamansa ja inhoamansa ihmiset on vaijennettu
tulee heidän vuoronsa. Itseasiassa se kehitys on jo meneillään Suomessa.
Kuinka moni toimittaja tietää hyllytettyjä juttuja, jotka on siis pantu
syrjään, koska ne eivät sovi toimituksen "linjaan", ovat liian
"arkaluontoisia" tai tässä tilanteessa "Epäsopivia"? Jokainen toimittaja
tietää tukun noita juttuja.
[Näin oli lausuttu Sanden blogissa 18.8.2018 julkaistussa merkinnässä Sananvapauden rajoittaminen koskee myös toimittajia.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti