[...]Tieteen ”puhtautta” vaalivassa vaihtoehdossa on vaara, että esitetyn teorian tai tutkimustulosten leviämisellä on joitakin arvaamattomia seurauksia. Ehkä tutkija itsekin kauhistuu teoriansa/löytöjensä päätymistä yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tästä huolimatta tiedettä ei voida syyttää vaikkapa rasismin, väkivallan tai epätasa-arvon olemassaolosta. Tieteellä ei voida puolustaa niitä edes periaatteessa. Tieteen tulosten näkeminen jonkinlaisena uhkana lieneekin jäänne ajalta, jolloin hallinnolla oli heikot mahdollisuudet vaikuttaa väestön käyttäytymiseen ja elinolosuhteisiin. Siksi hallinto tarvitsi ja levitti uskonnollisia ja muunlaisia myyttejä suojelemaan ihmisiä ”pahalta” tiedolta. (Näin näyttää tapahtuvan yhä etenkin siellä, missä yhteiskunnan valmiudet auttaa vähäosaisia ovat rajallisimpia.) On toki aiheita, joiden tutkimisesta saattaa olla haittaa tai joista ainakaan ei ole hyötyä. Esimerkiksi sillä tiedolla ei liene käyttöä, että keskiverto taiwanilainen saa muutaman pisteen korkeampia älykkyysosamäärätuloksia kuin keskiverto tamperelainen. Mutta vaikka tulokset eivät olisi hyödyllisiä ja kyse olisi tällä tavoin tutkimusresurssien tuhlaamisesta, tutkimuksen vapautta ei silti tule rajoittaa. Tieteellinen keskustelu tulee pitää vilkkaana, rehellisenä ja ei-moralisoivana myös epämieluisista tuloksista.
[tiedetoimittaja ja tietokirjailija Osmo Tammisalo blogissaan 3.8.2018 julkaisemassaan varsin laajassa merkinnässä Mikä rakentaa sukupuolia?, jossa hän käsittelee vuonna 2016 julkaistua 'Sukupuolikysymys'-kirjaa]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti