Elokuva sivuuttaa joidenkin historioitsijoiden uskottavina pitämät teoriat, joiden mukaan Stalin olisi myrkytetty, ja keskittyy vallanperijöiden keskinäiseen pudotuspeliin. Riitaisa satraappijoukko yhdistää lopulta voimansa NKVD-päällikkö Berijaa vastaan, koska pelko niin luonnevikaisen yksilön valtaannoususta ylittää pyrkyrivaistot. Historiallisesti suurin ironia sisältyy siihen, että kammottavasta luonteestaan ja massiivisista rikoksistaan huolimatta Berija edusti nykynäkökulmasta liberaalia linjaa: Stalinin kuoleman jälkeen hän suunnitteli muun muassa vankileirijärjestelmän purkamista ja talouden uudistamista ja halusi antaa Itä-Euroopan kansandemokratioille mahdollisuuden valita itse suuntansa.
[kauhistuttava kirjailija Timo Hännikäinen Sarastus-verkkolehdessä 11.5.2018 julkaistussa kirjoituksessaan Farssi ja painajainen,
jossa hän käsittelee brittiläis-ranskalaista poliittista satiiria ja
komediaelokuvaa The Death of Stalin (eli suomeksi 'Stalinin kuolema').]
Parissakin paikassa on näkynyt jokseenkin hämmentävä tieto, että Berija olisi ollut halukas Karjalan palautukseen.
VastaaPoistaJos hän olisi todella ollut siihen valmis, niin olisi hämmästyttävää, mitä kaikkea hänen päähänsä olisi mahtunut – samanaikaisesti. Stalinin alaisuudessa hänen joka tapauksessa oli pitänyt olla mahdollisimman kovana, ettei isännässä olisi herännyt epäluuloja miehen tarkoitusperien suhteen.
Poista