Lapsuudessani vanhempani veivät meidän koko veljeskatraan natsien keskitysleirimuseoon Saksan Dachaussa. Parakeissa, polttouuneissa ja koko insinöörin tarkkuudella suunnitellussa tappolaitoksessa leijuivat edelleen ne äärimmäisen pahuuden tunnelmat, jotka olivat leirissä 40 vuotta aiemmin vallinneet.
Kokemus oli niin järkyttävä, että aina kun nuorena kuulin jotakuta haukuttavan natsiksi, ihmettelin, miten näin vahvan leiman voi lyödä keneenkään ihmiseen, joka ei sitä kirjaimellisesti ole. Ihmettelen tätä edelleen. Natsikorttia ei pitäisi heilutella kevyin perustein: kyse on ollut äärimmäisistä hirmuteoista ja niiden hyväksymisestä.
[Tunna Milonoff Ylen sivuilla 21.9.2018 julkaistussa artikkelissaan Natsikortin heiluttelu ei auta]
[PS. Itse muistan kuinka koulukavereiden kanssa yläasteella luettiin historiankirjoja koulun kirjastotilassa. Tulin siellä törmänneeksi runsaisiin kuvilla varustettuihin esimerkkeihin natsien rikoksista. Jonkin verran järkkyä oli, mutta me pidimme historiankirjoista.]
Voisipa samanlaisia opastettuja vierailukäyntejä tehdä Stalinin hallinnon Gulag-leireihin. Mutta eihän se käy, koska yleiset syyt ja sensellaista.
VastaaPoistaNiin, kyllä, kunpa. Venäjällä Stalin on arvossaan. Ja suurta sotilasjohtajaa ei saa arvostella, koska hän oli suuri sotilasjohtaja.
Poista