Saarikiven mukaan pahinta nykymaailmassa on rahasta puhuminen. Mistään asiasta ei enää voida puhua puhumatta rahasta. Päivähoito, yliopistot, ympäristönsuojelu, aluepolitiikka, tiede ja taide muuttuvat kuulemma hetkessä kysymykseksi rahasta poliitikkojen puheissa. Saarikiven mukaan rahan ja talouden pitäisi olla mielekkään elämän palvelijoita, mutta niistä on tullut hallitsija,
Tämä on varsin epäkypsä arvio ihmiseltä, joka mielellään kutsuu kaikkia muita ”lapsellisiksi”. Puhuminen siitä, mihin julkisia varoja käytetään ei ole puhetta rahasta. Se on puhetta siitä, mitkä ovat ne asiat, joita julkisen sektorin pitää tehdä ja mitä jättää tekemättä. Julkisten varojen käytöstä kilpailevat koko ajan useat kohteet. Rahapuheen sijasta kysymys on todellisista, vaikeista valinnoista. Aluepolitiikkaan käytetyt varat voitaisiin vaihtoehtoisesti käyttää päiväkoteihin tai lastensairaaloihin. Yliopiston tutkijakollegiumin (Saarikiven työnantaja) kustannus ei ole abstraktia rahaa, vaan tietty määrä vanhainkoteja tai teiden päällystämistä.
Jokaisen julkisten menojen käyttökohteen täytyy pystyä oikeuttamaan itsensä verrattuna kaikkiin vaihtoehtoisiin käyttökohteisiin. Tämä pätee niin tieteeseen, taiteeseen, ympäristönsuojeluun kuin aluepolitiikkaankin. Keskustelu tästä on välttämätöntä, eikä sitä oikeastaan voi olla liikaa. Erimielisyyttä voi toki olla siitä, mitä valintoja pitäisi tehdä, mutta ei siitä, että asiaa pitää miettiä tarkkaan ja siitä pitää keskustella. Saarikiven mielestä hänen suosikkikohteidensa, kuten oman työpaikkansa, ei muka tarvitse kilpailla varoista muiden kohteiden kanssa. Hän haluaa vaientaa niitä koskevan keskustelun. Kansalaisten pitäisi mukisematta hyväksyä niiden rahoittaminen vain koska Saarikivi sanoo näin.
[Heikki Pursiainen Liberan blogissaan 28.12.2018 julkaisemassaan merkinnässä Janne Saarikiven tympeä uudenvuodenpuhe]
[I
PS. Mainittu Saarikivi on kielitieteilijä. Itse suhtaudun
kielitieteeseen suopeasti. Tätä julkaistumaan ajastaessani olen ollut
lukemassa erästä kielitieteen perusteosta.]
[II PS. Kirjoituksen lopusta löytyy myös linkki Janne Saarikiven vastineeseen, joka kannattaa lukea.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti