Syntyi Frankfurtin koulukunta ja sen kautta niin sanottu uusvasemmisto, joka verhoi marxilaiset, maolaiset ja stalinistiset aatoksensa mm. ympäristönsuojelun, ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja fasismin vastustamisen kaapuun. Hyviä esimerkkejä tästä ovat mm. (ent.) EU-komisson puheenjohtaja Manuel Barroso, joka oli maolainen ja Vihreiden monitoimitäti Satu Hassi, joka oli stalinisti. Ajankohta ja tarkat toimet olivat toki erilaisia, mutta periaate sama: Vanha kommunistimenneisyys hävitetään ja puetaan uudet vaatteet päälle, uusin ideologioin ja uusin sanankääntein, mutta jatketaan yhä samaan päämäärään pyrkimistä: Valtaan, vasemmistolaista politiikkaa ja maailmankatsomusta toteuttamaan.
Etenkin Vihreissä tämä trendi näkyy valitettavan hyvin, joskin Suomessa monet ovat hypänneet Vihreän Puolueen kelkkaan vasta, kun Neuvostoliitto romahti. Muualla Euroopassa tämä muutos tapahtui jo yleensä paljon aikaisemmin. Ilmeisesti suomalainen erityisasema Neuvostoliiton kyljessä kotikommunisteineen ja suomettumisineen ei pistänyt mitään kiirettä suomalaisten kommunistien näennäiselle takinkäännölle. Yhtä kaikki, valtaosa vanhoista Vihreistä ja koko Vihreän liikkeen perinteistä on peräisin Suomessa(kin) nimenomaan "vanhoilta" kommunisteilta, jotka ovat valkopesseet ideologiansa trendikkäämmäksi vihreydeksi.
[yksilönvapausaktivisti Markus Jansson 15.5.2016 bloginsa merkinnässä Kulttuurimarxismi - mikä se on ja miksi sinun on tärkeää tietää siitä?]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti