Islam ei ole mikä tahansa uskonto, jolla olisi kyky maallistua ja muuttua nykypäivien kristinuskon kaltaiseksi instituutioksi. Heikki Palvan ja Irmeli Perhon toimittamasta teoksesta Islamilainen kulttuuri (Otava, Helsinki 1998) saa halutessaan tietoa siitä, mitä niin sanottu maltillinen islam käytännössä tarkoittaa.
Nykyaikainen, pluralistinen valtio voi sietää tietyn määrän poikkeavuutta, aina mielisairauksista ja rikollisuudesta radikaaleihin poliittisiin liikkeisiin. Ongelmia kuitenkin syntyy väistämättömästi silloin, kun poikkeavuuden määrä kasvaa liian suureksi.
Mikä on tuo maaginen raja, ei liene riidattomasti ratkaistavissa. Sen sijaan on ilmeistä, että tuollaisen, voimakkaasti poikkeavan aineksen määrän ylittäessä paikallisesti kymmenen tai valtakunnallisesti viisi prosenttia, ollaan suurissa vaikeuksissa ja syntyy prosesseja, jotka vammauttavat normaalin yhteiskunnan toiminnan.
Esimerkit useista Euroopan maista puhuvat vastaansanomatonta kieltään, eikä niiden todistusvoimaa voi millään mahtikäskyillä kumota.
Voisiko nyt olla niin, että tällaisen vaaran mainitseminen tai ajatteleminenkin on luvaton ja jopa rikollinen teko? Millaisessa poliittisessa järjestelmässä me silloin eläisimme?
[Timo Vihavainen 9.8.2016 mm. homoseksuaalia poliitikkoa Sebastian Tynkkystä koskevassa blogimerkinnässään Ajatusrikoksia?]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti