Näyttää ilmeiseltä, että kustannuspoliittinen ja laajemmin kulttuurinen polarisoituminen tulee vain kiihtymään. Suurten kustantamoiden oman oksan sahaamisen filosofia saattaa hyvinkin johtaa mitä eriskummallisimpien kirjallisten ilmiöiden syntymiseen – tai paremminkin pakkosynnytyksiin. Tuntuu pelottavan luontevalta kuvitella lähitulevaisuus, jossa Sofi Oksasen seuraajaksi valitaan juuri ja juuri täysi-ikäinen lukiolaistyttö, tai että seuraava korokkeelle nostettu mieskirjailija olisi muistisairas tai kehitysvammainen (tämä ei ole missään nimessä pilkantekoa muistisairaita tai kehitysvammaisia kohtaan). Kirjallisuus on pidettävä turvallisena, joten “rohkeuden” esittämiseen kelpaa mikä tahansa absurditeetti.
[Tällaista oli lausunut toimittaja Tenho Kiiskinen Sarastus-verkkolehdessä julkaistussa kirjoituksessaan Mikä kustannusalaa vaivaa?.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti