Kun puhutaan uskonnon kieltämisestä, on aina kysyttävä mitä tällä tarkoitetaan. Olen itse kysellyt uusateistejen kantoja siitä mitä uskonnon ja valtion erottaminen ylipäätään tarkoittaa. Ja kirjo on valtava. Kun halutaan estää uskonnon poliittisuutta, ei suinkaan usein olla kieltämässä uskontoa kovinkaan merkittävästi. Yleensä kritiikki iskee osallistuttamiseen. Eli siihen että uskontoa harrastetaan yhdessä sellaisessa tilanteessa jossa uskonnoton on läsnä. Ja hänen osallistumisensa pitää sisällään sen että hän joko pakotetusti ottaa osaa lauluun tai sitten paikalta poistuminen on tehty jotenkin sosiaalisesti kiusalliseksi. Sen sijaan moni vaatii jopa antisekulaariksi nähtäviä puolia. Esimerkiksi Sipilän vaikeneminen uskontoasioistaan on saatettu nähdä sekularistin silmiin ongelmana. Näin ollen se mitä sanotaan ja mitä sillä tarkoitetaan ovat hyvin hankalia. Olen toki tietoinen että osa haluaisi myös ihan suoraan tehdä uskonnosta laitonta niin että sitä ei oikein saisi tehdä edes kotonaan, varsinkaan omien lasten läsnäollessa. Näissä kohden voidaan puhua aidosti ongelmallisesta uskonnon kiusaamisesta joka rikkoo lakia vastaan.
[Näin oli lausuttu 4.7.2016 Tuomo "Squirrel" Hämäläisen Aleksanterin ratkaisu -blogin merkinnässä Neutraliteettiharha-harha.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti