Gay Pridessa on samaa selittelyn makua kuin monissa feministisissä jutuissa, kuten body positivity tai fat acceptance. Näistä kaikista saa sellaisen kuvan, että huonon itsetunnon omaava itseensä jollain tavalla epätyytyväinen henkilö yrittää epätoivoisesti vakuutella itselleen ja maailmalle (erityisesti itselleen), että on upea ja hieno ja kaunis juuri sellaisena kuin on (eli yleensä läskinä). Jos hän olisi oikeasti sinut itsensä kanssa, niin hän ei kokisi tarvetta yrittää todistaa kenellekään yhtään mitään, eikä hän vetäisi pimppirageja joka kerta, kun joku vähän kritisoi.
[Näin oli lausuttu 16.6.2016 transseksuaalin henkilön pitämän Musta orkidea -blogin merkinnässä Älä hiero homoutta toisten naamaan.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti