”Kun asiat menevät pieleen, kyse on usein siitä, että joku karismaattinen hahmo saa tuon hitaammalla käyvän enemmistön innostumaan jostain älyttömästä. Uskomaan että faktoilla ei ole väliä, että älymystö kusettaa kansaa ja että on täysin ok olla tyhmä ja tietämätön.”
Päivityksen passiivis-aggressiivinen luonne näyttää hyvin sen, kuinka paljon Jungneria harmittaa parempien ihmisten unelmien vakaa ja hidas marginalisoituminen. Populismi ja ”tyhmän kansan kusettaminen” koetaan uhaksi ainoastaan silloin, kun se hyödyttää poliittista vastapuolta. Mikäli tavalliset kansalaiset hokisivat papukaijan tavoin monikulttuurisia ja feministisiä latteuksia, mitään ongelmaa ”laumasieluisuudesta” ei Jungnerin mielestä todennäköisesti olisi. Kansalaisten kasvava skeptisyys valtavirtapoliitikkoja, valtamediaa ja niiden esittämiä valheita kohtaan mielletään suvaitsevaisessa mielessä paradoksaalisesti laumasieluisuudeksi. Se, että ihminen osaa tarvittaessa sanoa ”monikulttuurisuus on rikkaus” tai ”Suomi ei selviäisi itsenäisenä valtiona” ei tee hänestä millään tavoin älykästä ja uniikkia yhteiskunnallista toimijaa. Se kertoo ainoastaan siitä, että henkilö ei ole kertaakaan kyseenalaistanut sitä, mitä opettaja on hänelle opetussuunnitelman mukaan koulussa opettanut.
[liberaali Tuukka Kuru 25.7.2016 julkaisemassaan SDP:n Mikael Jungnerin Facebook-aivopierua käsittelevässä blogimerkinnässä Tonttuilun ylistys]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti