Yhteenvetona voi todeta, että koko yhteiskunta on yhtä sairas kuin sen julkinen keskusteluilmapiiri. Potentiaalia muutokseen toki löytyy, minkä huomaa siitä, että kysymys joukkoraiskauksista herättää vahvimmat tunteet kansan keskuudessa. Mitä pitäisi tehdä? Pitää tapahtua paljon, jotta muutos olisi mahdollinen. Ruotsalaisten miesten pitää löytää uudelleen miehisyytensä ja se on löydettävä ensisijaisesti ryhmässä. Se voi alkaa siitä, että ryhmä miehiä harjoittelee, kuntoilee, kouluttautuu tai hankkii aseluvat yhdessä, ja se voi johtaa oikeastaan mihin vain. Tähän tulee yhdistyä terve suhtautuminen puoluepolitiikkaan. Puolueet voivat parhaimmillaan olla osa ratkaisua, mutta liiallinen luottamus niihin passivoi ja on osa ongelmaa. On myös tärkeää tunnistaa meitä vastaan käytetyt aseet, jotka liittyvät esimerkiksi kielenkäyttöön, terminologiaan ja tunnepolitiikkaan. Normaalitapauksissa meidän tulee vastata halveksunnalla rasismisyytöksiin, joita esitetään koska meillä on yhä terveet vaistot ja halu suojella tyttäriämme ja siskojamme. Ongelma on yhteiskunta, joka priorisoi tämän suojelunhalun pois, ei väitetty eikä todellinen rasismi.
[Joakim Andersen 5.6.2016 Sarastus-verkkolehdessä julkaistussa kirjoituksessaan Ajatuksia joukkoraiskauksista]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti