Olen osallistunut satoihin keskusteluihin, joissa on käytännössä välttämätöntä tuomita sataprosenttisesti esimerkiksi Jussi Halla-aho, Olli Immonen, Sebastian Tynkkynen, Junes Lokka ja muita maahanmuuttokritiikin näkyviä nimiä. Ei sillä ettenkö keksisi jokaisesta edellä olevasta henkilöstä kritiikin aihetta, mutta en haluaisi sen olevan sokeaa ja absoluuttista. Olen myös osallistunut melkoiseen pinoon keskusteluja joissa samalla listalla on vaikkapa Anna Kontula, Saku Timonen, Veronika Honkasalo ja muita punavihreitä aktiiveja. Sama pätee heihinkin: on kritiikin aihetta mutta ei sen pidä olla sokeaa ja kaiken kattavaa. Heistäkään ei saa löytää mitään hyvää ja heidän pahuutensa on absoluuttista. Ei kyse ole kirjoitetusta säännöstä, vaan siitä tietoisuudesta että niin kaverisuhteet kuin urakehityskin katkeavat herkästi jos osoitat ymmärrystä väärään suuntaan. Näiden henkilöiden kanssa ei sovi keskustella sosiaalisessa mediassa, heistä ei saa blogata positiivisia tai edes kuvailla maailmaa jossa hekin saavat elää.
[Kyuu Eturautti blogissaan 5.7.2019 julkaisemassaan merkinnässä Sananvapauden jatko-osa: pakotetut viholliset]
[I PS. Aikoinaan Ruotsi-Suomessa ajateltiin yleisesti, että valtakunta on Jumalan tahdon asialla. Tässä on kysymys vähän samanlaisesta asiasta, ja samanlaiset syntiennuuskijat nykyajastakin löytyvät.]
[II PS. Itse en ruvennut jakamaan missään Ukkolan kyseistä kirjoitusta,
koska se käsitteli ainoastaan tavallisten lähimmäisten aiheuttamaa
julkista häpeärangaistusta eikä ollenkaan julkisen vallan aiheuttamaa
tuomioistuinrangaistusta.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti