Dutton kuvailee vuosituhannen alun Oulua äärimmäisen tylsäksi paikaksi, jossa asui käytännössä vain suomalaisia. Pääkaupunkiseudulla monikulttuurisuuden haittapuolet olivat jo alkaneet tulla esille, ja Tony Halme oli juuri valittu eduskuntaan niiden siivittämänä. Perussuomalaisilla oli pari muutakin kansanedustajaa. Mutta kaikki Duttonin kohtaamat oululaiset olivat vakaasti sitä mieltä, että maahanmuutosta ei ikinä tulisi koitumaan haittaa Oulussa.
– Kerroin heille, että minä olen kuin aikamatkustaja tulevaisuudesta. Kerroin, että Oulu tulee ajan myötä kohtaamaan samat ongelmat, jotka olivat Britanniassa jo arkipäivää, Dutton sanoo.
Ja niin todellakin kävi. Oulussa koettiin vuosina 2005 ja 2006 pari valtakunnallistakin mediahuomiota saanutta joukkoraiskausta, joissa tekijät olivat maahanmuuttajia. Varsinainen käännekohta tuli kuitenkin vasta vuoden 2015 turvapaikanhakijatulvan jälkeen.
– Viidessätoista vuodessa muutos on ollut melkoinen, Dutton sanoo.
Dutton vertaa kirjassaan tilannetta siihen, miten suomalaisia naisia ja lapsia muinoin ryöstettiin Venäjälle orjuuteen. Osa päätyi Krimin islamilaiseen kaanikuntaan, jossa vaaleasta seksiorjasta sai hyvän hinnan. Vuoteen 2018 mennessä kalifaatti oli saapunut Ouluun.
[Näin oli lausuttu Suomen uutisissa 16.9.2019 julkaistussa artikkelissa Brittiantropologi Oulun raiskausepidemiasta: Suomalaisia on ”groomattu” rakastamaan hyväksikäyttäjiään.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti