Eurooppalaisten keskimääräinen vuosityöaika supistui vuosina 1830–1990 lähes puoleen, noin 3000 tunnista 1700 tuntiin.
Samalla tapahtui kuitenkin ihmiskunnan historian pökerryttävin vaurastuminen – bruttokansantuotteen kasvukäyrä oli pitkällä aikavälillä melkein pystysuora. Miksi? Koska työn tuottavuus kasvoi samaan aikaan noin 25-kertaiseksi. Missä talous kehittyy ja aineellinen elintaso nousee, siellä työn määrä henkeä kohti nimenomaan vähenee eikä lisäänny.
Kulttuurissa vallitsevat kuitenkin yhä vanhana täystyöllisyyden aikana syntyneet normit, joiden mukaan työmarkkinoiden käytettävissä oleminen on se, jolla ihminen lunastaa itselleen yhteiskunnan täysimittaisen jäsenyyden ja sitä kautta esimerkiksi oikeuden sosiaali- ja terveyspalveluihin. Näin ollaan tilanteessa, jossa Suomenkin uuden hallituksen tärkein tavoite on juuri työllisyysasteen nostaminen.
Kysymys siitä, mitkä muut seikat tulevat määrittelemään vasemmiston roolia ja sen tilaa alkavan hallituskauden aikana, on pitkälti peittynyt tämän alle.
Surullisinta on, että niin kauan kuin ei ole siirrytty uuteen kulttuurimuotoon, jossa ihmisyyden mittana ei enää ole työ, on työllisyysastetta täysin järkevää pyrkiäkin nostamaan. Niin kauan kuin työttömyys vielä tuomitsee ihmisen syrjäytymiseen ja köyhyyteen, on toki sitä parempi, mitä harvemmat ovat työttömiä.
[tietokirjailija ja kääntäjä Tommi Uschanov Ylen sivuilla vuoden 2019 kesäkuussa julkaistussa kolumnissaan Marx ja meemit määrittelevät nykyvasemmiston]
[I PS. Asiaa vaikeuttanee se, että naissukupuolen tavallisen edustajan mielestä hänen unelmiensa miehellä tulee olla sosiaalista statusta. Tämä osaltaan estää monen miessukupuoluen edustajan hyppäämistä oravanpyörästä pois.]
[II PS. Star Trek -scifisaagahan on eräänlaista kuvausta siitä, miten kävisi, kun ihmiset ovat päässeet hyppäämää oravanpyörästä pois, kun on keksitty laite, jota tekee halvalla hyviä kopioita kaiken maailman kivoista asioista. Ja on näin päästy yltäkylläisyyden maailmaan.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti