Vielä 1980-luvulla tasa-arvoa edistettiin menestyksellisesti nostamalla suhteessa enemmän pieniä kuin suuria palkkoja. Se toimi silloin, mutta se ei toimi enää. Alimpien palkkojen nostaminen on hyvä niille, jotka onnistuvat säilyttämään työpaikkansa, mutta huono niiden kannalta, jotka se syrjäyttää työelämästä. Minimipalkka tuottaa alarajan palkattavien henkilökohtaiselle tuottavuudelle tehden työmarkkinoista entistä valikoivampia.
Rakenteellisen työttömyyden raja – niin sanottu NAIRU-työttömyys – oli 1980-luvun lopulla vain noin 2,5 % ja nyt jopa kolme kertaa enemmän.
[vihreä puutarhatontunkuvatus ja asiantuntevan oloinen ihminen Osmo Soininvaara blogissaan 14.8.2016 julkaisemassaan merkinnässä Markkinatalous pitää uudistaa]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti