Abortteihin liittyvä perusongelma on joka tapauksessa se, että jos
ihmisellä on ihmisarvo, se täytyy olla myös syntymättömällä sikiöllä,
sillä ihmisarvo on olemukseltaan absoluuttinen ja sisältää kaikki
ihmisenä olemisen potentiaalit. Elävää ihmistähän ei olisi olemassa,
ellei sitä edeltäisi kehityksessä myös sikiövaihe. Koska sikiövaihe on
aikuisen ihmisen olemassaolon välttämätön ehto, aikuisen ihmisen
ihmisarvo riippuu siitä ihmisarvosta, jonka katsotaan olevan myös
sikiöllä.
Jos syntyneellä ja elävällä ihmisellä on ihmisarvo, sen täytyy katsoa
olevan samanlaisena myös sikiöllä. Jos sikiöllä ei katsota olevan
ihmisarvoa, sitä ei voida katsoa olevan myöskään aikuisella ihmisellä.
Mikäli hyväksytään ihmisarvon riistäminen sikiöltä abortin muodossa,
riistetään samalla ihmisarvo myös kaikilta eläviltä ihmisiltä, jolloin
kolauksen kokee ihmisarvo sinänsä.
Paha sanoa, mutta näihin päätelmiin tullaan, jos ihmisarvo hyväksytään
perusaksioomaksi. Pulassa on tällöin vihervasemmistolainen ja liberaali
teorianmuodostus ja politikointi, joiden piirissä huudetaan ihmisarvon
perään, mutta toisesta suupielestä se ollaan valmiita hylkäämään.
Relativistit voivat tietenkin vedota siihen, että sikiö ei ole ihminen samassa merkityksessä
kuin sitä paljon täydellisempi lapsi tai aikuinen. Mutta myös
huomauttajilta itseltään voidaan kysyä, mitä he näin jälkeen päin
ajattelisivat omasta ihmisarvoisuudestaan, mikäli heidän elämänsä olisi
lopetettu jo sikiönä, eivätkä he voisi huonoina hetkinään päivitellä,
”Voi äitini, miksi minut synnytit?”
[paha filosofi Jukka Hankamäki 5.2.2017 julkaisemassaan blogimerkinnässä Et ehkä omista geenejäsi - Asiaa abortista]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti