Ihmisellä on sisäänrakennettu ominaisuus pitää järkevinä ja kannatettavina ajatuksia, jotka ovat samansuuntaisia omien ajatusten, arvojen ja asenteiden kanssa. Inhimillistä, aivan liian inhimillistä, sanoi Nietzsche.
Erojakin toki löytyy: jokin aika sittenhän jossain USA:laisessa (muistaakseni) tutkimusinstituutissa selvitettin ero konservatiivien ja liberaalien (joilla USA:laisessa terminologiassa terkoitetaan vasemmisto- ja viherliberaaleja) ajattelussa poliittista vastapuolta kohtaan.
Konservatiivit kykenivät ymmärtämään, millaisten ajatteluprosessien seurauksena liberaalit olivat muodostaneet maailmankuvansa, vaikka eivät heidän kanssaan lopputuloksista samaa mieltä ollleetkaan.
Liberaalit sen sijaan eivät voineet ymmärtää konservatiivien maailmankuvan muodostumista ollenkaan. Koska he omasta mielestään edustivat kaikkea oikeudenmukaisuutta, hyvyyttä ja sensellaista positiivista, josta konservatiivit eivät olleet samaa mieltä, oli konservatiivien siis oltava joko tyhmiä, pahoja tai hulluja. Voisin olettaa, että mitä liberaalimpi vastaaja oli, sitä vakuuttuneempi hän oli siitä, että konservatiivien on oltava kaikkea kolmea mainittua.
Joku voisi ehkä tehdä mainitusta äkkiväärän johtopäätöksen, ettei välttämättä ole kansakunnan säilymisen kannalta viisasta sallia tämänkaltaisille liberaaleille merkittäviä poliittisia osallistumisoikeuksia. Myöntää täytyy, että itsekin voisin kallistua siihen suuntaan, mutta sitten muistutan itseäni, että samoin perustein joku voisi tulla vaatimaan minun poliittisten osallistumisoikeuksieni rajoittamista tai poistamista, enkä olisi siitä varsinaisesti iloinen.
Parlamentaarinen demokratia on huono järjestelmä, mutta parempaakaan ei ole keksitty, sanoi Winston Churchill. Ehkä hän ei ollut perehtynyt Sveitsin järjestelmään kovinkaan tarkasti?
[nimimerkki "Qroquius Kad" 14.2.2017 Tom Kärnän Oi kurjulaiset kultamunat -blogin lyhyen merkinnän Ylen asema neutraalina ja asiansa osaavana mediana ihmisten mielissä (tokaisu) lukijakommenteissa]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti